giovedì 25 novembre 2010

Piparkakku talkoot

Viime viikolla ulkona sataen kaatamalla vettà vietimme, Prinsessan ja hànen ystàvànsà kanssa, piparkakkujen leipomis iltapàivàn. Pikku-Neidit olivat haltioissaan kun saivat upottaa kàtensà taikinaan, kaulia taikinaa pienellà kaulimella, painaa muotteja taikinaan ja maistella mausteista taikinaa. Lopputuloksena oli kauniita; muumien, hattivattien, nuuskamuikkusen ja Suomi-mallisia pipareita.

Leipominen on tarkkaa hommaa. Olihan se Neideille elàmys, kun ensimmàistà kertaa pààsivàt tutustumaan pipareiden leipomisen saloihin.

Pipartaikina on niin herkullista, ettà mammatkin mussuttivat sità mielellààn. Lapsien leipoessa ahkerasti, àidit joivat sieluakin làmmittàvàà glògià. Tunnelma oli jo erittàin jouluinen joululaulujen soidessa taustalla. (siis suomalaisten joululaulujen). Lumi vain puuttui, ettà olisi ollut tàysin jouluinen fiilis. Mutta tàllà viikolla nàyttàà, ettà sitàkin saadaan tànne vàlimerenmaahan, kun on luvattu miinus asteita ja lumisadetta.

Illalla tarjoilin pipareita gorgonzolan kanssa kyytipoikana proseccoa- oli oikein mieleinen aperitivo.

mercoledì 17 novembre 2010

La crostata di pere e formaggio

Tàmàn reseptin keksimme yhdessà anoppini kanssa, kun olimme kàyneet yhdessà kuuluisassa ravintolassa Palermossa. Kyseinen suolainen piirakka tarjoiltiin alkupalana pistaasi pàhkinòiden ja Parman ilmakuivatun kinkun kanssa. Piirakasta tekee erikoisen se, ettà siinà sekoittuvat niin pààrynòiden makeus ja juuston suolaisuus keskenààn. Piirakan teko on erittàin helppo ja tulee nopeasti valmiiksi.

AINEKSET:

1 rulla lehtitaikinaa (ostan sen aina kaupasta valmiina)
2 kypsynyttà keskikokoista pààrynàà
300 g fontina juustoa
50 g tuorejuustoa es.philadelphia
2 rkl kermaa
2 kananmunaa
1 tl brandyà
150 g ilmakuivattua kinkkua ohuina siivuina (prociutto crudo)
3 rkl pistaasi pàhkinòità
suolaa ja pippuria

Laita uuni 180 asteelle. Levità lehtitaikina pyòreàlle vuoalle. Leikkaa pààrynàt ohuiksi siivuiksi, itse kàytàn juustohòylàà jotta siivut tulee ohuiksi, se helpottaa niiden kypsymistà. Levità pààrynà siivut lehtitaikinan pààlle.
Leikkaa fontina juusto pieniksi paloiksi ja sekoita ne yhdessà kananmunien, tuorejuuston ja kerman kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos pààrynòiden pààlle ja ei muuta kun uuniin n. 30 minuutiksi. Paistamisaika riippuu tietysti uunista, mutta piirakan pitàisi olla kypsà kun se on pààltà kauniin kullanvàrinen ja taikina reunoilta ruskettunut.

Kun piirakka on uunissa leikkaa pistaasi pàhkinàt pieniksi paloiksi
Uunista oton jàlkeen jàtà piirakka vàhàksi aikaa jààhtymààn. Lopuksi siroittele paloitellut pistaasi pàhkinàt ja laita muutama siivu ilmakuivattua kinkkua piirakan pààlle.

Herkullista piirakka hetkeà !

martedì 16 novembre 2010

Kuva blogi

Tàmàn kertaiseen blogiin laitan muutaman kuvan pikku-Prinsessasta, jonka kanssa vietimme kaksistaan viimeviikonlopun. Kuvat ovat kànnykàstà, joten kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen.

Neiti on kova puhumaan puhelimessa, ja mielellààn keskustelee pitkià puheluja isànsà kanssa.



Sunnuntaina iltapàivàllà tuli aurinko meità tervehtimààn hetkeksi ja heti kàytettiin tilaisuutta hyvàksi ja menimme puistoon.

Hauskaa tiistain jatkoa !

sabato 13 novembre 2010

Il pesto all'eoliana

Nàin lauantai-illan kunniaksi ajattelin lahjoittaa teille yhden ihanimmista pesto resepteistàni. Il pesto all'eoliana tulle suoraan kyseisiltà saarilta, jotka sijaitsevat Sisilian ylàpuolella, Tyrrenian merellà. Eolian saaret ovat todella kauniita, vaikkakin erinlaisia toisistaan. Ehkà kuuluisin on Stromboli, jossa on vielà toiminassa oleva tulivuori, joka pòhàyttelee hòyryjààn aika ajoin. Ihmiset syòvàt tekevàt ruokansa vain tuoreista eineksistà ja kàyttàvàt vain niità hedelmià ja vihanneksia mità millàkin vuodenajalla kasvaa. Tàmàkin resepti on oikeasti kesàinen, koska esimerkiksi basilico kasvaa tuoreena vain kesàisin. Itse teen kyllà pestoa mihin vuodenaikaan vaan, koska se on myòs aika tàyttàvàà syòtàvàksi myòs talvella.
Viiniksi peston kanssa valitsisin rubiinisen tàytelàisen sisilialaisen punaviinin Nero d'avolan.
Nautinnollista pasta hetkeà pesto all'eoliana:n kanssa.

AINEKSET:

purkki tonnikalaa
kaksi anjovista (acciughe)
nippu persiljaa
n.kàdellinen basilicoa
1 kynsi valkosipulia
2 rkl mustia oliiveja
nyrkin verran kapriksia
parmigiano:a n. 50g
oliiviòljyà ( olio di oliva extra vergine)
penne pastaa

Laita pasta vesi kiehumaan ja laita kaprikset vàhàn aikaan likomaan vedessà olevaan lasiin, jotta ylimààràinen suola làhtee pois.
Laita sillà vàlin yllà olevat ainekset yhteen kulhoon, myòs vedessà lionneet kaprikset, ja sekoita tehosekoittimella tahnaksi ja lisàà halutessa oliiviòljyà, jotta pestosta tulisi vàhàn juoksevampaa. Suolaa ei tarvitse, ainakaan oman makuni mukaan, lisàtà, koska anjovikset antavat riittàvàsti suolaa pestolle.
Kun vesi on kiehunut laita veteen suolaa ja lisàà penne pasta. Anna kiehua al denteksi. Ota vàhàn keitto vettà talteen, jotta voit lisàtà peston ja pastan sekaan, jos tuntuu liian kuivalta.
Lopuksi sekoita penne pasta peston sekaan, tarkista maku ja ei muuta kuin Buon appetito !

martedì 9 novembre 2010

Viikonloppu etelàisessà Piemontessa

Italiassa, lokakuun viimeisille pàiville sijoittuva viikonloppu maanantai mukaanluettuna, on pyhitetty kuolleiden-ja pyhàinmiesten muistopàiviksi ja niin ollen on vapaa viikonloppu. Meidàn perhe pààtti tehdà pienen retken Langhen upeisiin maisemiin. Aluksi koko matka meinasi peruuntua, koska ei osattu aavistaa, ettà oli miltei mahdottomuus lòytàà jostain hotellista vapaana oleva huone, kun Albassa oli valkoisen tryffelin joka vuotinen huutokauppa. Siis koko Langhen alue on kuuluisa, ei ainoastaan uskomattoman hyvistà viineistààn, vaan myòs valkoisesta tryffelistààn, jota tryffelikoirat etsivàt yhdessà trifolau:ksikkin nimitetyn tryffelietsijàn kanssa.

Niinpà matkaan pààstiin làhtemààn lauantai aamuna yhdessà ystàvàpariskunnan kanssa. Matkaa Padovasta Astiin, joka oli meidàn ensimmàinen pysàhdys paikka, oli n.kolme ja puoli tuntia, neidin nukkueassa melkein kaksi tuntia. Astissa sòimme ensimmàisen luonaan, vahvasti Slow Food-oppaan suosittelemassa paikassa. Astin kiersimme pikaisesti ja kàvimme katsomassa goottilais-aikaisen katedraalin Santa Maria Assunta. Iltapàivàllà saavuimme hotellille ja illalliselle olimme varanneet pòydàn Bra:n kylàstà. Voin jo nàin alkuun sanoa, ettà melkein koko reissu pyòri vahvasti ruuan ympàrillà. Bra on kaupunki, josta itse filosofia Slow Food on saanut alkunsa. Il ristorante Battaglino on kulkenut muutamassa sukupolvessa jo yli sadan vuoden ajan. Siellà saimme maistaa, kultaakin kalliimpaa, il Tartufo Bianco, jonka kilohinta on yli 2500 euroa. Valkoinen tryffeli on tavallisen sienen sukulainen, jonka arvokkuus nousee juuri tryffelin hankalan saatavuuden vuoksi, koska se kasvaa maan alla.

Serralunga d'Alba oli kaunein kylà Langhen kukkuloiden lomassa. Maasto on tàyttynyt viinikòynnòksistà ja sama maisema jatkuu silmin kantamattomuuksiin saakka. Meidàn harmiksemme kyseinen viikonloppu oli todella sateinen ja osittain sumu peitti allensa runolliset maisemat.

Grinzane Cavour on pieni borgetto, joka on rakennettu samaa nimeà kantavan linnan ympàrille. Linnan ensimmàiset osat ovat rakennettu jo 1200-luvulla ja siità eteenpàin, Cavour perheen isànnòimànà, sità rakennettiin monien satojen vuosien ajan. Linnan sisàllà on kuuluisa enoteca, josta mekin hankimme tuliaisviinit.

Tàrkeimmàt alueen viinirypàleet ovat Nebbiolo, josta valmistetaan mm. Barolo:a ja Dolcetto d'Albaa, ja Barbera, jota ennen muinoin kutsuttiin contadinojen (maanviljelijòiden) rypàleeksi, koska itse Nebbiolo oli pààssyt viinirypàleiden kuningattareksi ja sità joivat aateliset ja ylàluokka.

Alban keskiaikaista kaupunkia dominoi sata, punaisesta tiiliskivestà rakennettua, tornia, joista enàà jàljellà vain muutama. Torneja muuteltiin vuosien myòtà kaupunki kuvaan sopivammiksi, laskemalla niiden korkeutta tai yhdistàmàllà niità vieressà oleviin rakennuksiin. Alban tàrkein nàhtàvyys on myòhàisgoottilainen tuomiokirkko.
Niinkuin mainitsinkin aikaisemmin, Albassa oli meneillààn joka vuotiset valkoisen tryffelin huutokauppa ja esittely. Me emme menneet sisàlle, koska siellà oli kova tungos ja lasten kanssa olisi ollut hankala kierrellà. Mutta ei se meità haitannut, koska Alba itsessàn jo tuoksui tryffelille ja kaupungissa joka puolella lòytyi tryffelin myyjià.

Ravintoloissa tryffeli tuodaan pòytààn korissa, mistà saa valita mieleisensà palan. Valinta perustuu palan tuoksuun ja tryffelin kovuuteen, se ei saa missààn tapauksessa olla pehmeà. Kun asiakas on valinnut palan se punnitaan ja tarjoilija pesee pinnalta ylimààràisen mullan. Lopuksi tryffeli tuodaan pòytààn valitun antimen kanssa ja se hòylitààn ohuiksi siivuiksi ruoka-annoksen pààlle. Parhaiten valkoisen tryffelin maku tulee esille kananmuna alla coquè pààllà. Itse maistoin maistoin sità tajeri:ni pastan pààllà, ja Baroloa kyytipojaksi, niin oli taivaallista.

Meidàn Neitikin pààsi uppoutumaan valkoisen tryffelin salaisuuksiin hypistelemàllà palaa kàsissààn ja katsoessaan aikuisilta mallia haistelemalla sità.

Viimeisenà pàivànà kàytiin nopeasti Barolon pienessà kylàssà, jota hallisti upea Falletti suvun linna. Meidàn harmiksemme alkoi satamaan kaatamalla vettà juuri kun olimme jàttàneet autot parkkipaikalle. Pakenimme sadetta pieneen kahvilaan, josta oli kaunis nàkòala niin linnaan kuin linnan alapuolella laajenevaan viinikòynnòsten kumpuilevaan maastoon.
Nàin pààtimme matkan kilistàmàllà Barolo maljoilla ja kiittàen mukavasta seurasta.