Le focacce della nonna

 Sisilialaisen elämän yksi suurimmista nautinnoista on ruoka, jonka tekemiseen käytetään rutkasti aikaa. Ruoka-aineet valitaan tarkasti ja niistä kelpuutetaan mukaan vain ne parhaat, mistä loihditaan suussasulavia herkkuja. Kyllä saa rouva ahkerasti lenkkeillä, jotta saa pidettyä edes jonkinmoista linjaa yllä. Viime viikolla menimme toiselle maatilalle, Zaccharialle, missä on puilla lämmitettävä suuri uuni. Kun on kyse focaccojen teosta, uunin lämmittämiseen ei hyväksytä mitä tahansa puuta, vaan oliivipuuta. Siitä leviää keittiöön miellyttävä savun tuoksu.

 Yllä olevissa kuvissa Contrada Zaccharian upeita maisemia.

 Kapperit kasvavat villeinä suurina alueina. Saimme aika suuren sadon ja laitoimme ne purkkeihin yhdessä merisuolan kanssa.

 Zaccharia on upea maatila, mikä on rakennettu 1800-luvun lopulla yhdelle aatelisperheelle loma-asunnoksi. Mieheni isoisä hankki asunnon myöhemmin omiin tarpeisiinsa ja perheensä kesäasunnoksi. Talo on kuin suoraan Gattopardosta upeine näköala terasseineen. Meille on tullut, mieheni kanssa, pieni kipinä alkaa laitta kuntoon asuntoa..

 Näköala terassilta; alla levittyy laakso, mistä näkee merelle(tyynnellä ilmalla näkyy jopa Malta)ja Modican ja Sciclin kaupungit.

 Focaccet leivinuunissa.

 Uunituoreita ja suussasulavia herkkuja! Näitä me nautiskelimme yhdessä punaviinin kanssa katsoen terassilla tähtiä.

Vuosituhansien viinikätkö

 Magazzinazzin tilalla, jonka appini on remontoinut, oli 1800-luvun puolivälissä suuret viiniviljelmät ja tila tuotti erinomaista viiniä. !870-luvun tienoilla yksi kesistä oli ollut liian kylmä ja viiniköynnökset paleltuivat mysteerisen kylmyyden myötä. Silloinen Magazzinazzin isäntä, joka oli tuomari ammatiltaan, pettyi viinisadon tuhouduttua ja sai tarpeekseen viinintuotannosta. Edellinen viinivuosi oli ollut erinomainen ja tuomari nonno oli säilönyt suurimman osan viinistä viileään kellariin, jonka olemassa olon halusi säilyttää salaisena. Appiukon tehdessä melkein kymmenen vuotta kestänyttä remonttia tilalle, hän löysi salaisen kellarin tallien kätköistä, missä lepäsivät unohdettuina ja koskemattomina viinitynnyrit ja amforat parafiinillä suljettuina.

 Voitte vain kuvitella löydön riemua! Kun laskeuduin viinikellariin vanhoja kivisiä portaita pitkin oli olo todella jännittynyt. Edestä sai huitoa suurempia hämähäkin seittejä, jotka ovat saaneet vartioida rauhassa vuosisatojen ajan salaista kätköä. Ilma kellarissa oli kostea ja viinitynnyrit vanhan pölyn ja patinan peittämiä. Kellarista löytyi myös ylhäällä olevan isoisoisoisän muotokuva ihmeen hyvin säilyneenä.

 Ensi viikolla tulee viiniasiantuntija Palermosta kontrolloimaan viinin kunnon - toisinsanoen onko viini pysynyt hyvin säilyneenä ja onko meillä tosiaankin käsissä viinien viiniä?!

Alakuvassa Salvina pitää käsissään salaperäistä valokuvaa pienestä tytöstä, jonka henkilöllisyytä ei kukaan tiedä..jääköön tämä sitten ratkaisemattomaksi mysteeriksi.

Joogausta olkien päällä

 Ohmmm...sisään hengitys ja ulos hengitys..Ettei lomailu menisi pelkästään rannalla olemiseen ja lehmien katseluun aloitin elämäni ensimmäisen joogakurssin. Ystäväni sai minut ylipuhuttua paikan kauneudesta, missä pelkästään maisemaa katselemalla on jo meditointia itsessään.

 Paikka löytyy muutaman kilometrin päästä meidän nonnien maatilalta. Pieni maalaistie johtaa koko ajan ylöspäin kukkulan laelle saakka. Sieltä löytyy jooga opettajan, Pinan, pieni maalaistila ympärövine peltoineen. Viimeinen tiepätkä, joka johtaa tilalle on muhkurainen, täynnä suuria kiviä, joka täytyy nousta kävellen ilman autoa. Kukkulan päälle päästessä edessä avautuu kaunis laakso, jonka yläpuolelle on levitetty olkia joogausta varten. Niiden päälle levitämme pyyhkeet ja aloitamme jooga meditoinnin.

 Edessämme aurinko laskee meren taakse. Viime viikolla täyden kuun aikaan, edessämme aurinko oli juuri laskeutumassa horisonttiin ja kuu takanamme oli samalla korkeudella auringon kanssa. Hetki oli maaginen, jolloin olimme keskellä kahden suuren elementin keskellä.

 Mielestäni joogaus pääsee edukseen juuri tällaisissa maisemissa. En osaa edes kuvitella kyseistä lajia sisätiloihin.
Kun aurinko on laskenut ja me makaamme olkien päällä silmät kiinni rentoutuen maagisten tuoksujen ajautuen sieraimiin, on illan pimeys saanut vallan. Pina on sillä välin sytyttänyt kynttilät, jotka antavat valoa mustaan pimeyteen. Joogauksen loputtua saamme yrtti-tisanaa, joka on miellyttävä piste iin päälle.

Olo on raukea ja rentoutunut kahden tunnin joogauksen jälkeen. Olen vahvasti sitä mieltä, että jooga on saanut minusta uuden jäsenen. Joogaus on kiva vastakohta juoksemisen rinnalle.

Sisilian arkea

 Jos sitä nyt arjeksi voi kutsua. Me jatkamme neidin kanssa lomailua, vaikka papà on jo palannut Padovaan. Elämä tällä saarella on kertakaikkisen ihanaa. Aamulla heräämme nonnon restauroimalla maatilalla, Magazzinazzilla. Maatila on ollut asumattomana monien kymmenien vuosien ajan, ennekuin appi päätti alkaa laittamaan kuntoon tilaa. Sitä on restauroitu kuuden vuoden ajan, mutta tulos on uskomaton. Talo rempattiin uuteen uskoon vahvasti vanhaa tyyliä kunnioittaen. Päätalossa on tilaa 500 neliömetrin verran, johon suomalainen miniä sai myö oman saunansa :)

Apin isällä oli tilalla hevos-siittola, josta lähtivät ympäri Italiaa kuuluisia yksilöitä. Nyt tallit ovat tyhjillään..ehkä niihin joku päivä saataisiin taas hevosasukkeja.

 Niinpä meidän päivään kuuluu, lähteä aamullla rannalle ja tulla takaisin lounaalle. Sen jälkeen neiti nukkuu päiväunet ja minä rentoudun terassilla lukemalla kirjaa.

Iltapäivällä menemme katselemaan lehmiä, joita käyskentelee pelloilla. Nonno vuokraa osaa maata maanviljelijöille, joilla on niitä lehmiä jotka tuottavat sitä kuuluisaa Ragusano DOP juustoa.

 Ystävyytä on katsella yhdessä lehmiä.

 Oiskohan tuosta meidän neidistä tulossa tulevaisuuden huippujuoksija?

 Ehkä hän vain ottaa äidistä mallia, joka auringonlaskun aikaan lenkkeilee pitkin peltoja. Voin aivan rauhassa pysyä omilla mailla, vaikka kympin lenkillä, koska maata tilan ympärillä on n.40 hehtaaria.

 Rustico edestäpäin kuvattuna.

Auringon laskiessa meren taakse istun terassilla hikisenä saunan jäljiltä ja mietin elämän suuria kysymyksiä...la vita à semplicemente bella!