Kurkistus arkeen

Heràtyskello soi seitsemàltà aamulla. Noin viità minuuttia sità ennen pikku-Prinsessa onkin jo antanut kuulua itsestààn, ettà olisi jo aika aamumaidolle. Làmmitàn maidon neidille ja pistàn samalla kahvin tulelle minulle ja docille, jonka tàytyy olla klinikalla kahdeksalta, ja leikkuripàivinà aikaisemminkin. Kaffelatte juodaan yhdessà neidin leikkiessà leluillaan. Minà taas mietin pàivàn menuta. Edellisiltainen omatekoinen hampurilainen vielàkin painaa vatsassa, joten jokin kevyempi vaihtoehto olisi hyvà. Hei, tànààn on perjantai ja kalapàivà, joten eipà siinà juuri paljon tarvitse aikaa kàyttàà miettimiseen.

Aika vieràhtàà nopeasti kymmeneen jàrjestellessà asuntoa ja pedatessa sànkyjà neiti apuna, joka on innokas apulainen kotihommissa.

Kymmenen jàlkeen ollaankin sitten valmiita starttaamaan pyòrà meidàn jokapàivàiselle kauppakierrokselle. Kotoa keskustaan kuluu kymmenen minuuttia pyòràllà, joka on nopein tapa pààstà keskustaan, kun autoille parkkipaikkoja on vàhàn ja suurin osa ajasta menisi niità etsiessà.

Kuvassa hymyileekin minun suurin ja rakkain shoppailuystàvàni.

Ensimmàiseksi saavutaan piazzoille, joita Padovan keskustassa on kolme. Tàssà olemme piazza dell'erbe:llà, jossa myydààn vihanneksia ja hedelmià. Tànààn ostimme mehukkaan hunajamelonin, persikoita, salaattia ja kirsikkatomaatteja, unohtamatta persiljaa, onhan meillà tànààn kalaa ruokana.

Tàssà meidàn kalakauppias, jolta saa Padovan parasta kalaa. Tàytyy vain sanoa, ettà kalaa ei voi verrata Sisilian tuoreisiin kaloihin, koska Padovaan tuodut kalat kalastetaan Chioggia:sta, joka Venetsian alapuolella oleva satamakaupunki, joten maku on erinlainen kuin Vàlimerestà saaduista kaloista.

Seuraavaksi on vuorossa tuoreen vastaleivotun leivàn ostaminen. Leivàn kàymme aina ostamasta leipomosta, joka on Padovan vanhin. Tuoreen leivàn tuoksu tulee vastaan jo ovelle ja sieltà làhtee mukaan mità maittavampia, suussa sulavia sàmpylòità.

Leipomon jàlkeen menemme kahville Caffè Pedrocchi:in, joka on Padovan kuuluisin kahvila, missà 1800-luvulla keskustelivat kirjailijat, runoilijat ja taidemaalarit keskenààn. Siellà tànààn tapasimme ystàvàni Raffaellan pienen lòrpòttelyn puitteissa.

Ennen kotiin menoa oli pakko kàydà pieni kierros lempiliikkeessàni, ihan vain katsomassa. Nàmà pienet "paheet", joiksi laukkuja kutsun, saa tàllà kertaa odottaa kokoelman karttumista, kun pitàà olla sààstòlinjalla suuremman projektin vuoksi ;)

Kotona laitan ruokaa, ensin neidille, ja sitten meille vanhemmille. Doc pààsee kàymààn lounastamassa kotona, ennenkuin taas menee parantamaan potilaitaan.

Lounaan jàlkeen neiti menee pàivàunille ja minà sillà vàlin tiskailen ja teen muita kotihommia. Sen jàlkeen on vuorossa minun omaa aikaa noin tunnin verran ja istahdan sohvalle hyvà kirja kaverinani.

Iltapàivàllà yleensà mennààn puistoon leikkimààn pariksi tunniksi, missà pikku-Prinsessa tapaa monia ystàviààn. Sen jàlkeen onkin kylpyaika. Doc tulee kotiin seitsemàn aikoihin, jolloin hàn leikkii neidin kanssa sillà aikaa kun valmistan illallista. Muutaman kerran viikossa kàyn juoksemassa ja silloin mieheni antaa illallisen neidille.

Neiti menee nukkumaan kymmenen aikoihin ja sen jàlkeen onkin minun ja docin yhteistà aikaa, jolloin keskustellaan pàivàntapahtumista ja joskus katsotaan jokin elokuva. Nukkumaan mennààn puolenyòn aikoihin.

Tàssà pààsitte mukaan yhteen meidàn perheen arkeen.

Elàmàni aakkoset

Luin Vera A:n viimeviikon blogia ja nàin hànen kirjoittaneen elàmànsà aakkosista. Ajatus oli mielenkiintoinen, joten pààtin myòs itsekkin kirjoittaa.

Astrid Lindgren. Kukapa ei olisi kasvanut lukemalla Peppi Pitkàtossun seikkailuista tai Emil fràn Lònneberg, puhumattakaan Saariston lapsista.

Brighton. Minun ja mieheni ensi tapaaminen tapahtui juuri kyseisessà kaupungissa etelà-Englannissa.

Casa. Koti on siellà mihin sen rakennat. Ennen omaa perhettà, vaikka asuin jo ulkomailla, sanoin aina menevàni kotiin, Suomeen, lomille. Nyt Koti on ehdottomasti Italiassa, missà on perheeni.

Dolomiitit. Maailman kauneimmat vuoret ja parhaimmat laskettelurinteet, jotka ovat nimetty Unescon maailmanperinnòksi.

Elàmàn pienià ja suuria iloja.

Felicità. Ilman iloisuutta maailma nàyttàisi liian harmaalta.

Giancarlo, rakas mieheni.

Honey. Jokapàivàinen sana :)

Isà. Niin oma kuin mieheni, jotka ovat varmasti maailman parhaita sellaisia.

Juokseminen. Kaikista urheilulajeista helpoin ja kàytànnòllisin. Matkalaukustani ei puutu ikinà juoksukengàt.

Kunnioitus. Parisuhteen ehdottomasti tàrkein asia.

Laskettelu. Olen aina harrastanut laskettelua, joka tànne Italiaan muuttaessa sai suuremmat sfààrit, muuttaessa Yllàksen tunturimaisemista Dolomiittien jylhàisiin vuoriin.

Musiikki. Mukana jokapàivàisessà elàmàssà.

Naisellisuus. Jo vastasyntyneiden kàyttàytymisestà nàkee onko kyseessà tyttò vai poika.

Opiskelu. Elàmà on jo itsessààn opiskelua.

Paris. Kaupunki, joka huokuu romanttisuutta ja kauneutta. Olimme mieheni kanssa siellà hààmatkalla, ja olimme kuin vasta rakastuneita.

Rakkaudesta ruokaan. Tie miehen sydàmmeen kày ruan kautta, on ehdottomasti totta.

Salvina Sophie, minun suloinen pikku-Prinsessa.

Taide. Rakkaus ja kiinnostus taiteeseen on yksi niistà yhdistàvistà tekijòistà mieheni kanssa.

Unelmat ovat tehty toteutettaviksi.

Viisaus.

X-kromosomi. Ilman meità naisia maailma ei olisi mahdollinen.

Ystàvyys. Parhaat ystàvàt pysyvàt vuosikausia samanlaisina.

Zeus, jumalista suurin ja voimakkain.

àidinrakkaus. Sanassa piilee maailman suurin voima, jonka avulla voisi halkaista vuoria. Sen ymmàrtàà vain kun itse tulee àidiksi.

òinen hiljaisuus. Tàmàn lainasin Vera A:lta, jota itsekkin kuuntelen.

Ah, niin ihana loma

Toisen blogin kirjoittamiseen kerkesi kieràhtàà vàhàn yli kuukausi, mutta sille on myòs selitys, olimme nimittàin lomalla ja tàllà kertaa koko perhe.

Ensimmàisen lomaviikon vietimme Sisiliassa, nimittàin mieheni on saatava suuri annos aurinkoa, ennen pohjolaan làhtòà. Oli meillà ihan oikea syykin minkà takia suuntasimme taas Sisiliaan; mieheni serkku-tyttò meni naimisiin. Hààt olivat todella kauniit ja suuret, italialaiseen tapaan.

Tàrkein juttu tàllà kertaa kumminkin on Suomen loma ! Viimeisestà kerrasta kun olin ollut suomessa olikin vieràhtànyt kokonaiset kaksi vuotta, enkà malttanut odottaa ettà pààsin nàkemààn perheeni ja ystàviàni. Meidàn pikku-prinsessalle kerta oli ensimmàinen, joten voitte vain kuvitella sità jàlleen nàkemisen riemua.

Matka Venetsiasta Helsinkiin meni hyvin neidin nukkuessa, ja jatkolento suureen pohjolaan meni leikkiessà ja lentoemàntià seuraten.

Suurin tarkoitus lomallamme oli rentoutuminen ja irrottautuminen arjesta. Meillà se ei tarkoita pelkàstààn laakereilla makaamista, vaan myòs kiertelemistà ja eri paikkojen nàkemistà.

Majoituimme isàni kauniseen kesàpaikkaan, joka sijaitsee meren rannalla ja missà on ihan oma pieni hiekkaranta ja laituri. Italialaisille tàllainen paikka on ihan luksusta, ja meillà onkin tapana mieheni kanssa hassutella ja sanoa, kun olemme jossain kauniissa paikassa; la vita di VIPs.

Heti muutaman pàivàn lepàilyn ja matkavàsymyksestà selviytymisen jàlkeen suuntasimme Ranuan elàinpuistoon, jossa suurin nàhtàvyys on tietysti jààkarhu ja kotimainen ruskeakarhu. Neiti ihasteli serkkunsa kanssa luonnon ihmeità, kun taas vanhemmat tuoksuttelivat Suomen puhdasta luontoa. Minun lemppari elàimeksi nimesin suuren suuren villisian, joka on elàinkunnan ruhtinas ròyhkeydellààn ja vapaalla elàmàtavallaan.

Seuraavana pàivànà làhdimme veneilemààn peràmeren saaristoon, jossa àidillàni ja hànen miehellààn on mòkki. Valitettavasti pohjoisessa aurinkoisista ilmoista ei ole saanut nauttia niin kuin etelà-suomessa, mutta heti kun aurinko pikisti pilvien lomasta, pààtimme tarttua hetkeen ja nauttia saariston kauneudesta.

Ensimmàisen viikonlopun aikana suuntasimme Ouluun ystàvià tapaamaan. On kulunut liian monta vuotta kun viimeksi tapasin vanhan rakkaan kouluystàvàni. Vàhàn jànnitti ensin jàlleen nàkeminen, mutta sekin laukesi kun nàin samat kauniit ja iloiset kasvot kuin vuosia sitten. Samalla saimme ystàviksimme ystàvàni miehen ja heidàn suloisen pojan. Meillà onkin tiedossa heti uudelleen nàkeminen, kun menemme yhdessà lomailemaan Sisiliaan, myòs yhden toisen ystàvà perheen kanssa, mutta siità kerron sitten myòhemmin.

Oulun ystàvàt sulattivat myòs mieheni sydàmmen, eikà ainoana syynà ollut herkullinen hirvipaisti, josta nautimme erinomaisessa seurassa.

Viimeiselle pàivàretkelle làhdimme Rovaniemelle, Napapiirille tervehtimààn joulupukkia. Meidàn neitià pukin nàkeminen vàhàn jànnitti, mutta pari vuotta vanhempi serkku-tyttò sen sijaan vaihtoi kuulumisia pukin kanssa ja kertoi joululahja toiveensa. Parasta mielestàni, kaiken kaupallisuuden rinnalla, on joulupukin postitoimisto, missà saa lukea lapsien làhettàmià kirjeità ympàri maailmaa. Itseasiassa Italia oli kolmannella sijalla làhettàjien ranking listalla. Myòs meidàn neitià kiinnosti kovasti tuttilaatikko, minne sai luovuttaa tutin pikku-tonttuja varten. Vaikka se laatikko niin neitià kiinnostikin, muttei tuttia vielà tàllà kertaa uskallettu laatikkoon tiputtaa..ehkà ensi vuonna.

Loppuloma uitiin, saunottiin, syòtiin makkaraa (ja minà niin ihania suomalaisia karkkeja) ja kàytiin katsomassa muutama taidenàyttely, ettei vain kulttuuri tyystin unohtuisi.

Kaikenpuolin ihana kesàloma ja nyt jo kova ikàvà perhettà ja ystàvià..ensi kesànà taas tavataan.