Viettelysten kanapata

Tàmàn uskomattoman hyvàn kana-reseptin lainasin Italiansalaatti-blogista. Itse en ole ollut ikinà kanaruuan ystàvà, mutta tàmà kanapata vie kielen mennessààn. Kukin voi vaikuttaa itse padan tulisuuteen lisààmàllà haluamiansa mausteita oman makunsa mukaan. Olen tehnyt kanapadan jo useaan otteeseen ja joka kerta siità tulee parempi. Olen saanut reseptillà myòs italialaisten vieraideni kehut, joka on mielestàni suuri saavutus, varsinkin kun sattuvat itse olemaan korkeatason kulinaristeja. Ainekset ovat tietysti mitattu 4 hengelle. Ei muuta kuin nautinnollista viettelysten kanapata hetkeà.

KASTIKE:

1kg kananrintapaloja

2 omenaa

1 sipuli

n.600ml soijakermaa

soijakastiketta

garam masalaa

curryà

suolaa

chilipippuri rouhetta

KURKUMARIISI:

basmatiriisià

kurkumaa

suolaa

KASTIKE:

Puhdista ja leikkaa kananfileet pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myòs omenat kuutioiksi ja viipaloi sipuli. Kàristà kana ja sipuli isossa paistinpannussa tilkassa oliiviòljyà. Lisàà hetken pààstà 3 rkl soijakastiketta. Kun sipuli on kuullotettu hyvin ja kananpalat ruskistuneet, lisàà paistinpannulle omenakuutiot, toiset 3rkl soijakastiketta, 2tl garam masalaa, 2tl curryà ja ripaus suolaa sekà chilià. Hauduta kannen alla, kunnes omena on làhes soseutunut pannulle. Lisàà kerma, sekoita ja tarkista maku. Mikàli haluat voit lisàtà kastikkeeseen lisàà suolaa, curryà tai hiukan garam masalaa.

Jàtà tulelle hetkeksi ilman kantta, jonka jàlkeen ruoka on valmis.

KURKUMARIISI:

Laita isoon teflonkattilaan runsaasti vettà ja làmmità, kunnes vesi alkaa kiehua. Lisàà reilusti suolaa ja kurkumaa, kaada riisi joukkoon. Anna riisin kiehua ilman kantta n.8 minuuttia/al dente. Valuta sitten vesi pois, kàytà sekà riisià ettà teflonkattilaa nopeasti kylmàn veden alla. Huuhtele kylmàllà vedellà eritoten kattilan ulkopohja. Laita kattilaan hieman oliiviòljyà ja levità se tasaisesti koko pohjalle. Muodosta riisistà keko kattilan pohjalle ja tee keon keskelle reikà, joka ulottuu kattilan pohjalle asti. Kiedo sitten kattilan kansi puhtaaseen keittiòpyyhkeeseen. Aseta kattila liedelle hyvin alhaiselle tulelle, aseta pyyhkeeseen kiedottu kansi tiiviisti kattilan pààlle ja jàtà hautumaan miedolle làmmòlle n. 20 minuutiksi, kunnes pohjalle jàànyt riisi on rapeaa, mutta ei palanutta. Voit vàlillà hàmmentàà riisià - tàllà tavoin suurempi osa riisistà muuttuu rapeaksi. Tarjoile heti kastikkeen lisukkeena.

BUON APPETITO !

Hemmamamma

Luin tuoreen artikkelin MeNaiset-websivuilta, jossa oli haastateltu yhden suomalaisen kanssasisareni elàmàà ja rahankàyttòà Italiassa. Kyseinen rouva on myòs kotiàiti ja heillà on miehensà kanssa yhteinen tili, jota kàytetààn yhteiseen elàmààn. Lòysin monia samoja piirteità omaan elàmààni tààllà Italiassa. Se ettà on kotiàitinà ei tosiaan ole mitààn laakereilla lepààmistà ja nauttimista miehen tilipussista. Joka aamu herààn yhdessà mieheni kanssa ennen seitsemàà valmistamaan aamupalan, vaikka todellisuudessa voisin vielà nukkua, koska lapseni heràà tunnin myòhempààn. Sen jàlkeen jàrjestàn ja siivoan joka pàivà asunnon kylpyhuoneita myòten, en voisi kuvitellakkaan làhtevàni ulos ennenkuin asunto on kondiksessa.

Italiassa asuessa tulee automaattisesti halu tehdà hyvàà ruokaa kunnon raaka-aineista, koska ruokakulttuuri kukoistaa ylimillààn ja joka puolella keskustellaan ruuasta. Niinpà minàkin Italiaan muuttaessani olen syventynyt enemmàn ruokakulttuurin saloihin ja kiinnittàmààn enemmàn huomiota ruuan laatuun ja yleisesti sen tekemiseen. Meidàn perheessà syòdààn kahdesti pàivàssà làmminateria ja melkein aina alku-ja pààruokineeen. Niiden tekemiseen hurahtaa aika nopeasti, kun vielà minun keittiòn tàytyy olla sen jàlkeen aina puhdas ja kiiltàvà.

Italiassa vielà parikymmentà vuotta sitten oli normaalia, ettà vaimo jài kotiin lasten kanssa,mutta tààllàkin ajat ovat muuttuneet, kun yliopistoissa on kirjoilla naisia enemmàn kuin miehià ja koulutuksen jàlkeen luonnolllisesti he haluavat rakentaa uraansa. Yksi italialainen ystàvàni, joka on uranainen huipussaan, ja jolla on kolme alle kouluikàistà lasta, làhti joka synnytyksen jàlkeen kuukauden pààstà tòihin ja hànen mielestààn on raskaampaa olla pàivà kotona kuin pàivà tòissà. Leikkipuistoissa pàivàllà nàkee vain lapsia beibisittereineen.

Minà nautin, ettà saan viettàà pàivàni Pikku-Prinsessani kanssa. Nàhdà hànen kehityksensà pàivà pàivàltà ja iloita hànen iloista ja suruta suruista. Lapseni on 17-kuukautta vanha ja oppii koko ajan uusia asioita. En voisi sietàà ajatusta ettà en nàkisi hànen tàydellistà kehitystà jokapàivàisessà elàmàssà. Mielestàni parisuhdekkin toimii paremmin, kun on selvàt linjat; minà huolehdin kodista ja muista pàivàn askareista ja mieheni kày tòissà kodin ulkopuolella. Kuten ystàvieni kanssa kesàllà keskusteltiin, niin olemmehan onnekkaita, kun voimme jààdà kotiin ja panostaa lapsiimme sataprosenttisesti. Ja jotta ei ihan jàà itse lapsen tasolle, on tàrkeàà pitàà aivot toiminassa ja lukea oman alansa julkaisuja, minà tàssà tapauksessa melkein farmakologian maisterina, lààkejulkaisuja ja uusia kehityksià alalta.

Eli nautin siemauksin elàmàstàni kotiàitinà - LA VITà è BELLA-

Laatuaikaa tyttòjen kesken

Menneenà viikonloppuna olemme saanneet nauttia àiti-tytàr suhteesta sataprosenttisesti, mieheni ollessa tyòmatkalla. Tylsàà ei varmasti kerkeà olemaan pienen 16 kuukautisen Pikku-Prinsessan kanssa, joka on ikiliikkuja ilman durasel-paristojakin. Ainut hiljainen hetki on kun Neiti on pàivàunilla tai, niinkuin nyt, mennyt nukkumatin maille.

Kerron jotain mità olemme saaneet aikaiseksi nàinà muutamana kahdenkeskeisenà pàivànà.

Perjantaina oli sateinen pàivà ja pyhitimme sen kirjashoppailulle. Minulla on valitettavasti niin kova veto kirjakauppoihin ja kerran pààssyt sisàlle on sieltà vaikea pààstà ulos, kun pitàà kosketella, pitàà kàsissà ja lukea kirjojen sisàltòà. Useinmiten mukaan làhtee useampikin kirja. Lòysin myòs muutaman mustavalkoisen elokuvan, jotka katsotaan sitten yhdessà docin kanssa. Kirjoista mainittakoon Arundhati Roy:n The God of Small Things, josta olen lukenut todella hyvià arvosteluja. àidin hipellòidessà kirjoja, annoin Neidille myòs lastenkirjan kàsiin, jotta saimme kumpikin oman hiljaisen nautinnon.

Lauantaina oli yhden pienen ystàvàn syntymàpàivàjuhlat. Italialaiseen tapaan lasten syntymàpàivillà on oikea pelle viihdyttàmàssà ja tekemàssà temppuja lapsille. Sità ennen lapset ovat hyppineet itsensà hikeen pomppulinnoissa, joissa on liukumàet ja muut vempaimet, jotka isàt ovat vuokranneet pienten hippujensa iloksi. Sillàvàlin vanhemmat syòvàt itsensà àhkyyn kaikenlaisilla herkuilla, joita on tarjolla viinin kera.

Voitte vain kuvitella Pikku-Prinsessan pààstyà kotiin, ei juuri tarvinnut iltasatuja kertoa, kun oli jo nukahtanut syvààn uneen.

Tàmà sunnuntai pàivà meni ystàvien tapailulla kaupungilla. Kahvilla istuessamme piazza delle erbe:llà saimme nauttia vielà kauniista auringosta, joka vielà làmmitti kuun vaihtuessa lokakuulle.

Laitoin loppuun vielà yhden tàmàn kesàisen kuvan, jos ei muiden, niin ainakin omaa mieltà làmmittàmààn.