martedì 10 luglio 2012

Lapin kesä







Kun tässä vaihetta kesää iskee nostalgisuus Suomen Lappiin, on mielessä lapinhulluus, mikä meitä Lapista lähteneitä yhdistää. Vaikka varsinaisesti tulen Etelä-Lapista, ei se lapinhulluus mihinkään katoa.  Kun suljen silmäni näen itseni vaivaiskoivujen keskellä ihailemassa hiljaisuutta istuen tunturin kupeessa...

Tämä Vesa-Matti Loirin upea tulkinta Eino Leinon runosta saa kylmänväreet kulkemaan selkäpiissä.

On vastaus vain yksi Lapin suvi, sit aatellessa mieli apeutuu..

Oi, oppi ottakaatte joutsenista ne lähtee syksyn palaa keväisin. On meidän rannoilla rauhallista ja turvallinen on rinne tunturin.


Havisten halki ilman lentäkäätte tekoja luokaa maita valaiskaa, mutta kun talven poistuessa täällä näätte ma rukoilen ma pyydän palatkaa.

giovedì 5 luglio 2012

Meren lumo

Miten meren syvällistä vaikutusta voi vastustaa? Ei mitenkään,varsinkin kun ulkona on liki 40.astetta lämmintä ja kosteusprosentti huitelee kuudenkymmenen prosentin luokkaa. Meillä on ollut jo parin viikon verran puheaiheena meri, merenranta, merivesi, hiekka jne. Ja en ole ainoastaan minä, joka höyryän asiasta,vaan myös perheen taapero. No, eipä tässä tarvitse odottaa enää kuin viikon verran, kun uitetaan koipia viileässä merivedessä. Viikon päästä ollaan Sisilian, Marina di Ragusan, kuuman auringon alla. Ei se haittaa, kun merituuli viilentää ilmaa.

Laitan teille muutaman fiilistely kuvan viime vuoden Lampedusa-matkaltamme. Normaalisti menemme aina Sisiliaan Marina di Ragusaan, missä meillä on kesä-asunto. Viime kesänä päätimme, kuukauden Marina di Ragusan olon jälkeen, käydä viikon reissu jossain muuallakin. Mieheni ehdotti Lampedusan saarta, joka sijaitsee tasan tarkkaan Sisilian ja Afrikan puolessa välissä Välimerta. Ajatuksena oli myös auttaa saarta ekonomisesti, vaikka vain meidän pienen perheen voimin, kun Lampedusalle tuli viime vuonna satoja pakolaisveneitä joka puolelta pohjois-Afrikkaa. Lampedusan asukkaat toimivat loistavasti, auttaen pakolaisia, vaikka kesän turistikausi olikin vaarassa jäädä vähäiseksi. Sen sijaan saimme todeta,että  monet ihmiset olivat ajatelleet meidän tavoin ja suunnanneet paratiisisaarelle. Ja mikä paratiisi! Jopa merikilpikonna, Caretta Caretta, käy pesimässä munansa saaren vitivalkoisille hiekoille.


                                         







Viimeisessä kuvassa näkyy pakoliaisveneröykkiö, jotka odottavat päämääräänsä. Pakolaiset sensijaan olivat kerätty pakolaiskeskukseen saaren ääripäähän, johon piti vartavasten mennä autolla, jos halusi nähdä paikan.