Hemmamamma

Luin tuoreen artikkelin MeNaiset-websivuilta, jossa oli haastateltu yhden suomalaisen kanssasisareni elàmàà ja rahankàyttòà Italiassa. Kyseinen rouva on myòs kotiàiti ja heillà on miehensà kanssa yhteinen tili, jota kàytetààn yhteiseen elàmààn. Lòysin monia samoja piirteità omaan elàmààni tààllà Italiassa. Se ettà on kotiàitinà ei tosiaan ole mitààn laakereilla lepààmistà ja nauttimista miehen tilipussista. Joka aamu herààn yhdessà mieheni kanssa ennen seitsemàà valmistamaan aamupalan, vaikka todellisuudessa voisin vielà nukkua, koska lapseni heràà tunnin myòhempààn. Sen jàlkeen jàrjestàn ja siivoan joka pàivà asunnon kylpyhuoneita myòten, en voisi kuvitellakkaan làhtevàni ulos ennenkuin asunto on kondiksessa.

Italiassa asuessa tulee automaattisesti halu tehdà hyvàà ruokaa kunnon raaka-aineista, koska ruokakulttuuri kukoistaa ylimillààn ja joka puolella keskustellaan ruuasta. Niinpà minàkin Italiaan muuttaessani olen syventynyt enemmàn ruokakulttuurin saloihin ja kiinnittàmààn enemmàn huomiota ruuan laatuun ja yleisesti sen tekemiseen. Meidàn perheessà syòdààn kahdesti pàivàssà làmminateria ja melkein aina alku-ja pààruokineeen. Niiden tekemiseen hurahtaa aika nopeasti, kun vielà minun keittiòn tàytyy olla sen jàlkeen aina puhdas ja kiiltàvà.

Italiassa vielà parikymmentà vuotta sitten oli normaalia, ettà vaimo jài kotiin lasten kanssa,mutta tààllàkin ajat ovat muuttuneet, kun yliopistoissa on kirjoilla naisia enemmàn kuin miehià ja koulutuksen jàlkeen luonnolllisesti he haluavat rakentaa uraansa. Yksi italialainen ystàvàni, joka on uranainen huipussaan, ja jolla on kolme alle kouluikàistà lasta, làhti joka synnytyksen jàlkeen kuukauden pààstà tòihin ja hànen mielestààn on raskaampaa olla pàivà kotona kuin pàivà tòissà. Leikkipuistoissa pàivàllà nàkee vain lapsia beibisittereineen.

Minà nautin, ettà saan viettàà pàivàni Pikku-Prinsessani kanssa. Nàhdà hànen kehityksensà pàivà pàivàltà ja iloita hànen iloista ja suruta suruista. Lapseni on 17-kuukautta vanha ja oppii koko ajan uusia asioita. En voisi sietàà ajatusta ettà en nàkisi hànen tàydellistà kehitystà jokapàivàisessà elàmàssà. Mielestàni parisuhdekkin toimii paremmin, kun on selvàt linjat; minà huolehdin kodista ja muista pàivàn askareista ja mieheni kày tòissà kodin ulkopuolella. Kuten ystàvieni kanssa kesàllà keskusteltiin, niin olemmehan onnekkaita, kun voimme jààdà kotiin ja panostaa lapsiimme sataprosenttisesti. Ja jotta ei ihan jàà itse lapsen tasolle, on tàrkeàà pitàà aivot toiminassa ja lukea oman alansa julkaisuja, minà tàssà tapauksessa melkein farmakologian maisterina, lààkejulkaisuja ja uusia kehityksià alalta.

Eli nautin siemauksin elàmàstàni kotiàitinà - LA VITà è BELLA-