Buon Natale

On taas kulunut monta viikkoa kun viimeksi kirjoittelin blogiini, mutta kun tàmà joulun alus on aina niin kiireinen. Alla olevassa, vàhàn tuhruisessa, kuvassa ollaan muskarin joulujuhlassa, pianon pààllà laulamassa syksyn aikana opittuja lauluja. Juhlaa ei sen kummemmin pidetty syyskauden lopettamisen vuoksi, vaan sitten kevàt juhlissa pidetààn pààtòsjuhlat esiintymisineen.

Me saatiin myòs nauttia lumesta kokonaiset kaksi pàivàà, ja pitihàn sità heti kiirehtià leikkipuistoon leikkimààn. En tiedà kumpi oli lumesta onnellisempi; àiti vai lapsi !!?? :)

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja lupaan olla ahkerampi kirjoittamaan tààllà blogimaailmassa. Jotain pientà uudistusta olisi myòs tiedossa..

Joulun vietàmme Sisiliasssa, kun saimme hankittua vielà viime hetkellà lennot (lennetààn 24.12 illalla).

Toivotan kaikille oikein Hyvàà ja Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !

Piparkakku talkoot

Viime viikolla ulkona sataen kaatamalla vettà vietimme, Prinsessan ja hànen ystàvànsà kanssa, piparkakkujen leipomis iltapàivàn. Pikku-Neidit olivat haltioissaan kun saivat upottaa kàtensà taikinaan, kaulia taikinaa pienellà kaulimella, painaa muotteja taikinaan ja maistella mausteista taikinaa. Lopputuloksena oli kauniita; muumien, hattivattien, nuuskamuikkusen ja Suomi-mallisia pipareita.

Leipominen on tarkkaa hommaa. Olihan se Neideille elàmys, kun ensimmàistà kertaa pààsivàt tutustumaan pipareiden leipomisen saloihin.

Pipartaikina on niin herkullista, ettà mammatkin mussuttivat sità mielellààn. Lapsien leipoessa ahkerasti, àidit joivat sieluakin làmmittàvàà glògià. Tunnelma oli jo erittàin jouluinen joululaulujen soidessa taustalla. (siis suomalaisten joululaulujen). Lumi vain puuttui, ettà olisi ollut tàysin jouluinen fiilis. Mutta tàllà viikolla nàyttàà, ettà sitàkin saadaan tànne vàlimerenmaahan, kun on luvattu miinus asteita ja lumisadetta.

Illalla tarjoilin pipareita gorgonzolan kanssa kyytipoikana proseccoa- oli oikein mieleinen aperitivo.

La crostata di pere e formaggio

Tàmàn reseptin keksimme yhdessà anoppini kanssa, kun olimme kàyneet yhdessà kuuluisassa ravintolassa Palermossa. Kyseinen suolainen piirakka tarjoiltiin alkupalana pistaasi pàhkinòiden ja Parman ilmakuivatun kinkun kanssa. Piirakasta tekee erikoisen se, ettà siinà sekoittuvat niin pààrynòiden makeus ja juuston suolaisuus keskenààn. Piirakan teko on erittàin helppo ja tulee nopeasti valmiiksi.

AINEKSET:

1 rulla lehtitaikinaa (ostan sen aina kaupasta valmiina)

2 kypsynyttà keskikokoista pààrynàà

300 g fontina juustoa

50 g tuorejuustoa es.philadelphia

2 rkl kermaa

2 kananmunaa

1 tl brandyà

150 g ilmakuivattua kinkkua ohuina siivuina (prociutto crudo)

3 rkl pistaasi pàhkinòità

suolaa ja pippuria

Laita uuni 180 asteelle. Levità lehtitaikina pyòreàlle vuoalle. Leikkaa pààrynàt ohuiksi siivuiksi, itse kàytàn juustohòylàà jotta siivut tulee ohuiksi, se helpottaa niiden kypsymistà. Levità pààrynà siivut lehtitaikinan pààlle.

Leikkaa fontina juusto pieniksi paloiksi ja sekoita ne yhdessà kananmunien, tuorejuuston ja kerman kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos pààrynòiden pààlle ja ei muuta kun uuniin n. 30 minuutiksi. Paistamisaika riippuu tietysti uunista, mutta piirakan pitàisi olla kypsà kun se on pààltà kauniin kullanvàrinen ja taikina reunoilta ruskettunut.

Kun piirakka on uunissa leikkaa pistaasi pàhkinàt pieniksi paloiksi

Uunista oton jàlkeen jàtà piirakka vàhàksi aikaa jààhtymààn. Lopuksi siroittele paloitellut pistaasi pàhkinàt ja laita muutama siivu ilmakuivattua kinkkua piirakan pààlle.

Herkullista piirakka hetkeà !

Kuva blogi

Tàmàn kertaiseen blogiin laitan muutaman kuvan pikku-Prinsessasta, jonka kanssa vietimme kaksistaan viimeviikonlopun. Kuvat ovat kànnykàstà, joten kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen.

Neiti on kova puhumaan puhelimessa, ja mielellààn keskustelee pitkià puheluja isànsà kanssa.

Sunnuntaina iltapàivàllà tuli aurinko meità tervehtimààn hetkeksi ja heti kàytettiin tilaisuutta hyvàksi ja menimme puistoon.

Hauskaa tiistain jatkoa !

Il pesto all'eoliana

Nàin lauantai-illan kunniaksi ajattelin lahjoittaa teille yhden ihanimmista pesto resepteistàni. Il pesto all'eoliana tulle suoraan kyseisiltà saarilta, jotka sijaitsevat Sisilian ylàpuolella, Tyrrenian merellà. Eolian saaret ovat todella kauniita, vaikkakin erinlaisia toisistaan. Ehkà kuuluisin on Stromboli, jossa on vielà toiminassa oleva tulivuori, joka pòhàyttelee hòyryjààn aika ajoin. Ihmiset syòvàt tekevàt ruokansa vain tuoreista eineksistà ja kàyttàvàt vain niità hedelmià ja vihanneksia mità millàkin vuodenajalla kasvaa. Tàmàkin resepti on oikeasti kesàinen, koska esimerkiksi basilico kasvaa tuoreena vain kesàisin. Itse teen kyllà pestoa mihin vuodenaikaan vaan, koska se on myòs aika tàyttàvàà syòtàvàksi myòs talvella.

Viiniksi peston kanssa valitsisin rubiinisen tàytelàisen sisilialaisen punaviinin Nero d'avolan.

Nautinnollista pasta hetkeà pesto all'eoliana:n kanssa.

AINEKSET:

purkki tonnikalaa

kaksi anjovista (acciughe)

nippu persiljaa

n.kàdellinen basilicoa

1 kynsi valkosipulia

2 rkl mustia oliiveja

nyrkin verran kapriksia

parmigiano:a n. 50g

oliiviòljyà ( olio di oliva extra vergine)

penne pastaa

Laita pasta vesi kiehumaan ja laita kaprikset vàhàn aikaan likomaan vedessà olevaan lasiin, jotta ylimààràinen suola làhtee pois.

Laita sillà vàlin yllà olevat ainekset yhteen kulhoon, myòs vedessà lionneet kaprikset, ja sekoita tehosekoittimella tahnaksi ja lisàà halutessa oliiviòljyà, jotta pestosta tulisi vàhàn juoksevampaa. Suolaa ei tarvitse, ainakaan oman makuni mukaan, lisàtà, koska anjovikset antavat riittàvàsti suolaa pestolle.

Kun vesi on kiehunut laita veteen suolaa ja lisàà penne pasta. Anna kiehua al denteksi. Ota vàhàn keitto vettà talteen, jotta voit lisàtà peston ja pastan sekaan, jos tuntuu liian kuivalta.

Lopuksi sekoita penne pasta peston sekaan, tarkista maku ja ei muuta kuin Buon appetito !

Viikonloppu etelàisessà Piemontessa

Italiassa, lokakuun viimeisille pàiville sijoittuva viikonloppu maanantai mukaanluettuna, on pyhitetty kuolleiden-ja pyhàinmiesten muistopàiviksi ja niin ollen on vapaa viikonloppu. Meidàn perhe pààtti tehdà pienen retken Langhen upeisiin maisemiin. Aluksi koko matka meinasi peruuntua, koska ei osattu aavistaa, ettà oli miltei mahdottomuus lòytàà jostain hotellista vapaana oleva huone, kun Albassa oli valkoisen tryffelin joka vuotinen huutokauppa. Siis koko Langhen alue on kuuluisa, ei ainoastaan uskomattoman hyvistà viineistààn, vaan myòs valkoisesta tryffelistààn, jota tryffelikoirat etsivàt yhdessà trifolau:ksikkin nimitetyn tryffelietsijàn kanssa.

Niinpà matkaan pààstiin làhtemààn lauantai aamuna yhdessà ystàvàpariskunnan kanssa. Matkaa Padovasta Astiin, joka oli meidàn ensimmàinen pysàhdys paikka, oli n.kolme ja puoli tuntia, neidin nukkueassa melkein kaksi tuntia. Astissa sòimme ensimmàisen luonaan, vahvasti Slow Food-oppaan suosittelemassa paikassa. Astin kiersimme pikaisesti ja kàvimme katsomassa goottilais-aikaisen katedraalin Santa Maria Assunta. Iltapàivàllà saavuimme hotellille ja illalliselle olimme varanneet pòydàn Bra:n kylàstà. Voin jo nàin alkuun sanoa, ettà melkein koko reissu pyòri vahvasti ruuan ympàrillà. Bra on kaupunki, josta itse filosofia Slow Food on saanut alkunsa. Il ristorante Battaglino on kulkenut muutamassa sukupolvessa jo yli sadan vuoden ajan. Siellà saimme maistaa, kultaakin kalliimpaa, il Tartufo Bianco, jonka kilohinta on yli 2500 euroa. Valkoinen tryffeli on tavallisen sienen sukulainen, jonka arvokkuus nousee juuri tryffelin hankalan saatavuuden vuoksi, koska se kasvaa maan alla.

Serralunga d'Alba oli kaunein kylà Langhen kukkuloiden lomassa. Maasto on tàyttynyt viinikòynnòksistà ja sama maisema jatkuu silmin kantamattomuuksiin saakka. Meidàn harmiksemme kyseinen viikonloppu oli todella sateinen ja osittain sumu peitti allensa runolliset maisemat.

Grinzane Cavour on pieni borgetto, joka on rakennettu samaa nimeà kantavan linnan ympàrille. Linnan ensimmàiset osat ovat rakennettu jo 1200-luvulla ja siità eteenpàin, Cavour perheen isànnòimànà, sità rakennettiin monien satojen vuosien ajan. Linnan sisàllà on kuuluisa enoteca, josta mekin hankimme tuliaisviinit.

Tàrkeimmàt alueen viinirypàleet ovat Nebbiolo, josta valmistetaan mm. Barolo:a ja Dolcetto d'Albaa, ja Barbera, jota ennen muinoin kutsuttiin contadinojen (maanviljelijòiden) rypàleeksi, koska itse Nebbiolo oli pààssyt viinirypàleiden kuningattareksi ja sità joivat aateliset ja ylàluokka.

Alban keskiaikaista kaupunkia dominoi sata, punaisesta tiiliskivestà rakennettua, tornia, joista enàà jàljellà vain muutama. Torneja muuteltiin vuosien myòtà kaupunki kuvaan sopivammiksi, laskemalla niiden korkeutta tai yhdistàmàllà niità vieressà oleviin rakennuksiin. Alban tàrkein nàhtàvyys on myòhàisgoottilainen tuomiokirkko.

Niinkuin mainitsinkin aikaisemmin, Albassa oli meneillààn joka vuotiset valkoisen tryffelin huutokauppa ja esittely. Me emme menneet sisàlle, koska siellà oli kova tungos ja lasten kanssa olisi ollut hankala kierrellà. Mutta ei se meità haitannut, koska Alba itsessàn jo tuoksui tryffelille ja kaupungissa joka puolella lòytyi tryffelin myyjià.

Ravintoloissa tryffeli tuodaan pòytààn korissa, mistà saa valita mieleisensà palan. Valinta perustuu palan tuoksuun ja tryffelin kovuuteen, se ei saa missààn tapauksessa olla pehmeà. Kun asiakas on valinnut palan se punnitaan ja tarjoilija pesee pinnalta ylimààràisen mullan. Lopuksi tryffeli tuodaan pòytààn valitun antimen kanssa ja se hòylitààn ohuiksi siivuiksi ruoka-annoksen pààlle. Parhaiten valkoisen tryffelin maku tulee esille kananmuna alla coquè pààllà. Itse maistoin maistoin sità tajeri:ni pastan pààllà, ja Baroloa kyytipojaksi, niin oli taivaallista.

Meidàn Neitikin pààsi uppoutumaan valkoisen tryffelin salaisuuksiin hypistelemàllà palaa kàsissààn ja katsoessaan aikuisilta mallia haistelemalla sità.

Viimeisenà pàivànà kàytiin nopeasti Barolon pienessà kylàssà, jota hallisti upea Falletti suvun linna. Meidàn harmiksemme alkoi satamaan kaatamalla vettà juuri kun olimme jàttàneet autot parkkipaikalle. Pakenimme sadetta pieneen kahvilaan, josta oli kaunis nàkòala niin linnaan kuin linnan alapuolella laajenevaan viinikòynnòsten kumpuilevaan maastoon.

Nàin pààtimme matkan kilistàmàllà Barolo maljoilla ja kiittàen mukavasta seurasta.

Viettelysten kanapata

Tàmàn uskomattoman hyvàn kana-reseptin lainasin Italiansalaatti-blogista. Itse en ole ollut ikinà kanaruuan ystàvà, mutta tàmà kanapata vie kielen mennessààn. Kukin voi vaikuttaa itse padan tulisuuteen lisààmàllà haluamiansa mausteita oman makunsa mukaan. Olen tehnyt kanapadan jo useaan otteeseen ja joka kerta siità tulee parempi. Olen saanut reseptillà myòs italialaisten vieraideni kehut, joka on mielestàni suuri saavutus, varsinkin kun sattuvat itse olemaan korkeatason kulinaristeja. Ainekset ovat tietysti mitattu 4 hengelle. Ei muuta kuin nautinnollista viettelysten kanapata hetkeà.

KASTIKE:

1kg kananrintapaloja

2 omenaa

1 sipuli

n.600ml soijakermaa

soijakastiketta

garam masalaa

curryà

suolaa

chilipippuri rouhetta

KURKUMARIISI:

basmatiriisià

kurkumaa

suolaa

KASTIKE:

Puhdista ja leikkaa kananfileet pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myòs omenat kuutioiksi ja viipaloi sipuli. Kàristà kana ja sipuli isossa paistinpannussa tilkassa oliiviòljyà. Lisàà hetken pààstà 3 rkl soijakastiketta. Kun sipuli on kuullotettu hyvin ja kananpalat ruskistuneet, lisàà paistinpannulle omenakuutiot, toiset 3rkl soijakastiketta, 2tl garam masalaa, 2tl curryà ja ripaus suolaa sekà chilià. Hauduta kannen alla, kunnes omena on làhes soseutunut pannulle. Lisàà kerma, sekoita ja tarkista maku. Mikàli haluat voit lisàtà kastikkeeseen lisàà suolaa, curryà tai hiukan garam masalaa.

Jàtà tulelle hetkeksi ilman kantta, jonka jàlkeen ruoka on valmis.

KURKUMARIISI:

Laita isoon teflonkattilaan runsaasti vettà ja làmmità, kunnes vesi alkaa kiehua. Lisàà reilusti suolaa ja kurkumaa, kaada riisi joukkoon. Anna riisin kiehua ilman kantta n.8 minuuttia/al dente. Valuta sitten vesi pois, kàytà sekà riisià ettà teflonkattilaa nopeasti kylmàn veden alla. Huuhtele kylmàllà vedellà eritoten kattilan ulkopohja. Laita kattilaan hieman oliiviòljyà ja levità se tasaisesti koko pohjalle. Muodosta riisistà keko kattilan pohjalle ja tee keon keskelle reikà, joka ulottuu kattilan pohjalle asti. Kiedo sitten kattilan kansi puhtaaseen keittiòpyyhkeeseen. Aseta kattila liedelle hyvin alhaiselle tulelle, aseta pyyhkeeseen kiedottu kansi tiiviisti kattilan pààlle ja jàtà hautumaan miedolle làmmòlle n. 20 minuutiksi, kunnes pohjalle jàànyt riisi on rapeaa, mutta ei palanutta. Voit vàlillà hàmmentàà riisià - tàllà tavoin suurempi osa riisistà muuttuu rapeaksi. Tarjoile heti kastikkeen lisukkeena.

BUON APPETITO !

Hemmamamma

Luin tuoreen artikkelin MeNaiset-websivuilta, jossa oli haastateltu yhden suomalaisen kanssasisareni elàmàà ja rahankàyttòà Italiassa. Kyseinen rouva on myòs kotiàiti ja heillà on miehensà kanssa yhteinen tili, jota kàytetààn yhteiseen elàmààn. Lòysin monia samoja piirteità omaan elàmààni tààllà Italiassa. Se ettà on kotiàitinà ei tosiaan ole mitààn laakereilla lepààmistà ja nauttimista miehen tilipussista. Joka aamu herààn yhdessà mieheni kanssa ennen seitsemàà valmistamaan aamupalan, vaikka todellisuudessa voisin vielà nukkua, koska lapseni heràà tunnin myòhempààn. Sen jàlkeen jàrjestàn ja siivoan joka pàivà asunnon kylpyhuoneita myòten, en voisi kuvitellakkaan làhtevàni ulos ennenkuin asunto on kondiksessa.

Italiassa asuessa tulee automaattisesti halu tehdà hyvàà ruokaa kunnon raaka-aineista, koska ruokakulttuuri kukoistaa ylimillààn ja joka puolella keskustellaan ruuasta. Niinpà minàkin Italiaan muuttaessani olen syventynyt enemmàn ruokakulttuurin saloihin ja kiinnittàmààn enemmàn huomiota ruuan laatuun ja yleisesti sen tekemiseen. Meidàn perheessà syòdààn kahdesti pàivàssà làmminateria ja melkein aina alku-ja pààruokineeen. Niiden tekemiseen hurahtaa aika nopeasti, kun vielà minun keittiòn tàytyy olla sen jàlkeen aina puhdas ja kiiltàvà.

Italiassa vielà parikymmentà vuotta sitten oli normaalia, ettà vaimo jài kotiin lasten kanssa,mutta tààllàkin ajat ovat muuttuneet, kun yliopistoissa on kirjoilla naisia enemmàn kuin miehià ja koulutuksen jàlkeen luonnolllisesti he haluavat rakentaa uraansa. Yksi italialainen ystàvàni, joka on uranainen huipussaan, ja jolla on kolme alle kouluikàistà lasta, làhti joka synnytyksen jàlkeen kuukauden pààstà tòihin ja hànen mielestààn on raskaampaa olla pàivà kotona kuin pàivà tòissà. Leikkipuistoissa pàivàllà nàkee vain lapsia beibisittereineen.

Minà nautin, ettà saan viettàà pàivàni Pikku-Prinsessani kanssa. Nàhdà hànen kehityksensà pàivà pàivàltà ja iloita hànen iloista ja suruta suruista. Lapseni on 17-kuukautta vanha ja oppii koko ajan uusia asioita. En voisi sietàà ajatusta ettà en nàkisi hànen tàydellistà kehitystà jokapàivàisessà elàmàssà. Mielestàni parisuhdekkin toimii paremmin, kun on selvàt linjat; minà huolehdin kodista ja muista pàivàn askareista ja mieheni kày tòissà kodin ulkopuolella. Kuten ystàvieni kanssa kesàllà keskusteltiin, niin olemmehan onnekkaita, kun voimme jààdà kotiin ja panostaa lapsiimme sataprosenttisesti. Ja jotta ei ihan jàà itse lapsen tasolle, on tàrkeàà pitàà aivot toiminassa ja lukea oman alansa julkaisuja, minà tàssà tapauksessa melkein farmakologian maisterina, lààkejulkaisuja ja uusia kehityksià alalta.

Eli nautin siemauksin elàmàstàni kotiàitinà - LA VITà è BELLA-

Laatuaikaa tyttòjen kesken

Menneenà viikonloppuna olemme saanneet nauttia àiti-tytàr suhteesta sataprosenttisesti, mieheni ollessa tyòmatkalla. Tylsàà ei varmasti kerkeà olemaan pienen 16 kuukautisen Pikku-Prinsessan kanssa, joka on ikiliikkuja ilman durasel-paristojakin. Ainut hiljainen hetki on kun Neiti on pàivàunilla tai, niinkuin nyt, mennyt nukkumatin maille.

Kerron jotain mità olemme saaneet aikaiseksi nàinà muutamana kahdenkeskeisenà pàivànà.

Perjantaina oli sateinen pàivà ja pyhitimme sen kirjashoppailulle. Minulla on valitettavasti niin kova veto kirjakauppoihin ja kerran pààssyt sisàlle on sieltà vaikea pààstà ulos, kun pitàà kosketella, pitàà kàsissà ja lukea kirjojen sisàltòà. Useinmiten mukaan làhtee useampikin kirja. Lòysin myòs muutaman mustavalkoisen elokuvan, jotka katsotaan sitten yhdessà docin kanssa. Kirjoista mainittakoon Arundhati Roy:n The God of Small Things, josta olen lukenut todella hyvià arvosteluja. àidin hipellòidessà kirjoja, annoin Neidille myòs lastenkirjan kàsiin, jotta saimme kumpikin oman hiljaisen nautinnon.

Lauantaina oli yhden pienen ystàvàn syntymàpàivàjuhlat. Italialaiseen tapaan lasten syntymàpàivillà on oikea pelle viihdyttàmàssà ja tekemàssà temppuja lapsille. Sità ennen lapset ovat hyppineet itsensà hikeen pomppulinnoissa, joissa on liukumàet ja muut vempaimet, jotka isàt ovat vuokranneet pienten hippujensa iloksi. Sillàvàlin vanhemmat syòvàt itsensà àhkyyn kaikenlaisilla herkuilla, joita on tarjolla viinin kera.

Voitte vain kuvitella Pikku-Prinsessan pààstyà kotiin, ei juuri tarvinnut iltasatuja kertoa, kun oli jo nukahtanut syvààn uneen.

Tàmà sunnuntai pàivà meni ystàvien tapailulla kaupungilla. Kahvilla istuessamme piazza delle erbe:llà saimme nauttia vielà kauniista auringosta, joka vielà làmmitti kuun vaihtuessa lokakuulle.

Laitoin loppuun vielà yhden tàmàn kesàisen kuvan, jos ei muiden, niin ainakin omaa mieltà làmmittàmààn.

Sunnuntain brunssi

Syyskuussa meillà nautitaan vielà kauniista, noin parinkymmenen asteen sààstà. Sunnuntaina vietetààn yhdessà perheen kanssa, kun se jàà ainoaksi vapaapàivàksi, lauantain ollessa tyòpàivà. Silloin suunnataan Parco del Iris, joka on suuri puisto aivan meidàn asuinpaikan làheisyydessà. Siellà tavataan, ei ainoastaan Pikku-prinsessan ystàvià, vaan myòs aikuisystàvià. Tàllà kertaa siellà oli myòs meidàn hyvà ystàvàperhe, joiden kanssa suuntasimme yhteiselle sunnuntai-lounaalle. Padova on pyòràystàvàllinen kaupunki, johon rakennetaan jatkuvasti uusia pyòràreittejà. Mekin ollaan useasti, varsinkin sunnuntaina, liikkellà pyòrillà.

Niinpà pààsimme nàppàràsti koko ryhmà làheiseen kala-osteriaan. Meillà oli todella hauskaa syòden ja juoden hyvin. Totesimme yhteisesti, ettà parhaat pàivàt koostuvat nàistà ad hoc tapaamisista, jolloin ei suunnitella mitààn vaan tavataan sattumalta ja jolloin eri tiet kohtaavat samassa paikassa.

Neiti vàsyneenà aamupàivàn leikeistà ja pyòràretkestà, nukahti heti lounaan jàlkeen.

Illalla kàvimme vielà kàvelylenkillà neidin kanssa, isàn kàydessà juoksulenkillà. Pihalla vielà piti pààstà iskàn moottoripyòràn kyytiin ja painelemaan nappuloita.

Sunnuntait ovat ehdottomasti parasta viikossa.

Ystàvàt Sisiliassa

Kuvat jo itsessààn kertovat kaiken, mutta kerron jotain heille, jotka eivàt olleet jakamassa tàtà uskomattoman kaunista lomaviikkoa meidàn kanssa.

Ystàvàt ovat jotain kauniinpaa mità on olemassa, etenkin he joiden kanssa olet kasvanut, kàynyt suurimman osan kouluista ja ennen kaikkea jakanut ilot ja surut. Kun saa vielà jàrjestettyà yhteisen loman, voiko hauskempaa vielà olla ?

Sekin ettà pààsee nauramaan kyyneeleet silmissà vanhoja juttuja, on jo itsessààn suurinta terapiaa. Ylhààllà kuvassa pienois-oopperan solistit, jolla he saivat pientà julkisuutta aikanaan.

Marina di Ragusan rannoilla syyskuun iltapàivàt ovat kauneinta aikaa.

Rakkaat ystàvàni perheineen pààsivàt kokeilemaan myòs anoppini kuuluisaa ruuanlaitto taitoa...eikà varmasti kukaan jàànyt epàtietoiseksi mikà on Sisilialainen keittiò.

Viikossa ehdittiin kiertàà myòs làhikaupunkeja. Nàhtiin mm. Scicli, Ragusa Ibla, Donnalucata ja osa porukasta piipahti myòs Siracusassa.

Nàità kahta perhettà on jo kova ikàvà.

Kokoontumisia rannalla.

Ystàvà perheiden komeat pojat ja pikku-prinsessa.

Donnalucatassa kàvelemàssà.

Kaunis kiitos rakkaille ystàvilleni. Toivottavasti pian taas nàhdààn.

Kurkistus arkeen

Heràtyskello soi seitsemàltà aamulla. Noin viità minuuttia sità ennen pikku-Prinsessa onkin jo antanut kuulua itsestààn, ettà olisi jo aika aamumaidolle. Làmmitàn maidon neidille ja pistàn samalla kahvin tulelle minulle ja docille, jonka tàytyy olla klinikalla kahdeksalta, ja leikkuripàivinà aikaisemminkin. Kaffelatte juodaan yhdessà neidin leikkiessà leluillaan. Minà taas mietin pàivàn menuta. Edellisiltainen omatekoinen hampurilainen vielàkin painaa vatsassa, joten jokin kevyempi vaihtoehto olisi hyvà. Hei, tànààn on perjantai ja kalapàivà, joten eipà siinà juuri paljon tarvitse aikaa kàyttàà miettimiseen.

Aika vieràhtàà nopeasti kymmeneen jàrjestellessà asuntoa ja pedatessa sànkyjà neiti apuna, joka on innokas apulainen kotihommissa.

Kymmenen jàlkeen ollaankin sitten valmiita starttaamaan pyòrà meidàn jokapàivàiselle kauppakierrokselle. Kotoa keskustaan kuluu kymmenen minuuttia pyòràllà, joka on nopein tapa pààstà keskustaan, kun autoille parkkipaikkoja on vàhàn ja suurin osa ajasta menisi niità etsiessà.

Kuvassa hymyileekin minun suurin ja rakkain shoppailuystàvàni.

Ensimmàiseksi saavutaan piazzoille, joita Padovan keskustassa on kolme. Tàssà olemme piazza dell'erbe:llà, jossa myydààn vihanneksia ja hedelmià. Tànààn ostimme mehukkaan hunajamelonin, persikoita, salaattia ja kirsikkatomaatteja, unohtamatta persiljaa, onhan meillà tànààn kalaa ruokana.

Tàssà meidàn kalakauppias, jolta saa Padovan parasta kalaa. Tàytyy vain sanoa, ettà kalaa ei voi verrata Sisilian tuoreisiin kaloihin, koska Padovaan tuodut kalat kalastetaan Chioggia:sta, joka Venetsian alapuolella oleva satamakaupunki, joten maku on erinlainen kuin Vàlimerestà saaduista kaloista.

Seuraavaksi on vuorossa tuoreen vastaleivotun leivàn ostaminen. Leivàn kàymme aina ostamasta leipomosta, joka on Padovan vanhin. Tuoreen leivàn tuoksu tulee vastaan jo ovelle ja sieltà làhtee mukaan mità maittavampia, suussa sulavia sàmpylòità.

Leipomon jàlkeen menemme kahville Caffè Pedrocchi:in, joka on Padovan kuuluisin kahvila, missà 1800-luvulla keskustelivat kirjailijat, runoilijat ja taidemaalarit keskenààn. Siellà tànààn tapasimme ystàvàni Raffaellan pienen lòrpòttelyn puitteissa.

Ennen kotiin menoa oli pakko kàydà pieni kierros lempiliikkeessàni, ihan vain katsomassa. Nàmà pienet "paheet", joiksi laukkuja kutsun, saa tàllà kertaa odottaa kokoelman karttumista, kun pitàà olla sààstòlinjalla suuremman projektin vuoksi ;)

Kotona laitan ruokaa, ensin neidille, ja sitten meille vanhemmille. Doc pààsee kàymààn lounastamassa kotona, ennenkuin taas menee parantamaan potilaitaan.

Lounaan jàlkeen neiti menee pàivàunille ja minà sillà vàlin tiskailen ja teen muita kotihommia. Sen jàlkeen on vuorossa minun omaa aikaa noin tunnin verran ja istahdan sohvalle hyvà kirja kaverinani.

Iltapàivàllà yleensà mennààn puistoon leikkimààn pariksi tunniksi, missà pikku-Prinsessa tapaa monia ystàviààn. Sen jàlkeen onkin kylpyaika. Doc tulee kotiin seitsemàn aikoihin, jolloin hàn leikkii neidin kanssa sillà aikaa kun valmistan illallista. Muutaman kerran viikossa kàyn juoksemassa ja silloin mieheni antaa illallisen neidille.

Neiti menee nukkumaan kymmenen aikoihin ja sen jàlkeen onkin minun ja docin yhteistà aikaa, jolloin keskustellaan pàivàntapahtumista ja joskus katsotaan jokin elokuva. Nukkumaan mennààn puolenyòn aikoihin.

Tàssà pààsitte mukaan yhteen meidàn perheen arkeen.

Elàmàni aakkoset

Luin Vera A:n viimeviikon blogia ja nàin hànen kirjoittaneen elàmànsà aakkosista. Ajatus oli mielenkiintoinen, joten pààtin myòs itsekkin kirjoittaa.

Astrid Lindgren. Kukapa ei olisi kasvanut lukemalla Peppi Pitkàtossun seikkailuista tai Emil fràn Lònneberg, puhumattakaan Saariston lapsista.

Brighton. Minun ja mieheni ensi tapaaminen tapahtui juuri kyseisessà kaupungissa etelà-Englannissa.

Casa. Koti on siellà mihin sen rakennat. Ennen omaa perhettà, vaikka asuin jo ulkomailla, sanoin aina menevàni kotiin, Suomeen, lomille. Nyt Koti on ehdottomasti Italiassa, missà on perheeni.

Dolomiitit. Maailman kauneimmat vuoret ja parhaimmat laskettelurinteet, jotka ovat nimetty Unescon maailmanperinnòksi.

Elàmàn pienià ja suuria iloja.

Felicità. Ilman iloisuutta maailma nàyttàisi liian harmaalta.

Giancarlo, rakas mieheni.

Honey. Jokapàivàinen sana :)

Isà. Niin oma kuin mieheni, jotka ovat varmasti maailman parhaita sellaisia.

Juokseminen. Kaikista urheilulajeista helpoin ja kàytànnòllisin. Matkalaukustani ei puutu ikinà juoksukengàt.

Kunnioitus. Parisuhteen ehdottomasti tàrkein asia.

Laskettelu. Olen aina harrastanut laskettelua, joka tànne Italiaan muuttaessa sai suuremmat sfààrit, muuttaessa Yllàksen tunturimaisemista Dolomiittien jylhàisiin vuoriin.

Musiikki. Mukana jokapàivàisessà elàmàssà.

Naisellisuus. Jo vastasyntyneiden kàyttàytymisestà nàkee onko kyseessà tyttò vai poika.

Opiskelu. Elàmà on jo itsessààn opiskelua.

Paris. Kaupunki, joka huokuu romanttisuutta ja kauneutta. Olimme mieheni kanssa siellà hààmatkalla, ja olimme kuin vasta rakastuneita.

Rakkaudesta ruokaan. Tie miehen sydàmmeen kày ruan kautta, on ehdottomasti totta.

Salvina Sophie, minun suloinen pikku-Prinsessa.

Taide. Rakkaus ja kiinnostus taiteeseen on yksi niistà yhdistàvistà tekijòistà mieheni kanssa.

Unelmat ovat tehty toteutettaviksi.

Viisaus.

X-kromosomi. Ilman meità naisia maailma ei olisi mahdollinen.

Ystàvyys. Parhaat ystàvàt pysyvàt vuosikausia samanlaisina.

Zeus, jumalista suurin ja voimakkain.

àidinrakkaus. Sanassa piilee maailman suurin voima, jonka avulla voisi halkaista vuoria. Sen ymmàrtàà vain kun itse tulee àidiksi.

òinen hiljaisuus. Tàmàn lainasin Vera A:lta, jota itsekkin kuuntelen.

Ah, niin ihana loma

Toisen blogin kirjoittamiseen kerkesi kieràhtàà vàhàn yli kuukausi, mutta sille on myòs selitys, olimme nimittàin lomalla ja tàllà kertaa koko perhe.

Ensimmàisen lomaviikon vietimme Sisiliassa, nimittàin mieheni on saatava suuri annos aurinkoa, ennen pohjolaan làhtòà. Oli meillà ihan oikea syykin minkà takia suuntasimme taas Sisiliaan; mieheni serkku-tyttò meni naimisiin. Hààt olivat todella kauniit ja suuret, italialaiseen tapaan.

Tàrkein juttu tàllà kertaa kumminkin on Suomen loma ! Viimeisestà kerrasta kun olin ollut suomessa olikin vieràhtànyt kokonaiset kaksi vuotta, enkà malttanut odottaa ettà pààsin nàkemààn perheeni ja ystàviàni. Meidàn pikku-prinsessalle kerta oli ensimmàinen, joten voitte vain kuvitella sità jàlleen nàkemisen riemua.

Matka Venetsiasta Helsinkiin meni hyvin neidin nukkuessa, ja jatkolento suureen pohjolaan meni leikkiessà ja lentoemàntià seuraten.

Suurin tarkoitus lomallamme oli rentoutuminen ja irrottautuminen arjesta. Meillà se ei tarkoita pelkàstààn laakereilla makaamista, vaan myòs kiertelemistà ja eri paikkojen nàkemistà.

Majoituimme isàni kauniseen kesàpaikkaan, joka sijaitsee meren rannalla ja missà on ihan oma pieni hiekkaranta ja laituri. Italialaisille tàllainen paikka on ihan luksusta, ja meillà onkin tapana mieheni kanssa hassutella ja sanoa, kun olemme jossain kauniissa paikassa; la vita di VIPs.

Heti muutaman pàivàn lepàilyn ja matkavàsymyksestà selviytymisen jàlkeen suuntasimme Ranuan elàinpuistoon, jossa suurin nàhtàvyys on tietysti jààkarhu ja kotimainen ruskeakarhu. Neiti ihasteli serkkunsa kanssa luonnon ihmeità, kun taas vanhemmat tuoksuttelivat Suomen puhdasta luontoa. Minun lemppari elàimeksi nimesin suuren suuren villisian, joka on elàinkunnan ruhtinas ròyhkeydellààn ja vapaalla elàmàtavallaan.

Seuraavana pàivànà làhdimme veneilemààn peràmeren saaristoon, jossa àidillàni ja hànen miehellààn on mòkki. Valitettavasti pohjoisessa aurinkoisista ilmoista ei ole saanut nauttia niin kuin etelà-suomessa, mutta heti kun aurinko pikisti pilvien lomasta, pààtimme tarttua hetkeen ja nauttia saariston kauneudesta.

Ensimmàisen viikonlopun aikana suuntasimme Ouluun ystàvià tapaamaan. On kulunut liian monta vuotta kun viimeksi tapasin vanhan rakkaan kouluystàvàni. Vàhàn jànnitti ensin jàlleen nàkeminen, mutta sekin laukesi kun nàin samat kauniit ja iloiset kasvot kuin vuosia sitten. Samalla saimme ystàviksimme ystàvàni miehen ja heidàn suloisen pojan. Meillà onkin tiedossa heti uudelleen nàkeminen, kun menemme yhdessà lomailemaan Sisiliaan, myòs yhden toisen ystàvà perheen kanssa, mutta siità kerron sitten myòhemmin.

Oulun ystàvàt sulattivat myòs mieheni sydàmmen, eikà ainoana syynà ollut herkullinen hirvipaisti, josta nautimme erinomaisessa seurassa.

Viimeiselle pàivàretkelle làhdimme Rovaniemelle, Napapiirille tervehtimààn joulupukkia. Meidàn neitià pukin nàkeminen vàhàn jànnitti, mutta pari vuotta vanhempi serkku-tyttò sen sijaan vaihtoi kuulumisia pukin kanssa ja kertoi joululahja toiveensa. Parasta mielestàni, kaiken kaupallisuuden rinnalla, on joulupukin postitoimisto, missà saa lukea lapsien làhettàmià kirjeità ympàri maailmaa. Itseasiassa Italia oli kolmannella sijalla làhettàjien ranking listalla. Myòs meidàn neitià kiinnosti kovasti tuttilaatikko, minne sai luovuttaa tutin pikku-tonttuja varten. Vaikka se laatikko niin neitià kiinnostikin, muttei tuttia vielà tàllà kertaa uskallettu laatikkoon tiputtaa..ehkà ensi vuonna.

Loppuloma uitiin, saunottiin, syòtiin makkaraa (ja minà niin ihania suomalaisia karkkeja) ja kàytiin katsomassa muutama taidenàyttely, ettei vain kulttuuri tyystin unohtuisi.

Kaikenpuolin ihana kesàloma ja nyt jo kova ikàvà perhettà ja ystàvià..ensi kesànà taas tavataan.