Le focacce della nonna

 Sisilialaisen elämän yksi suurimmista nautinnoista on ruoka, jonka tekemiseen käytetään rutkasti aikaa. Ruoka-aineet valitaan tarkasti ja niistä kelpuutetaan mukaan vain ne parhaat, mistä loihditaan suussasulavia herkkuja. Kyllä saa rouva ahkerasti lenkkeillä, jotta saa pidettyä edes jonkinmoista linjaa yllä. Viime viikolla menimme toiselle maatilalle, Zaccharialle, missä on puilla lämmitettävä suuri uuni. Kun on kyse focaccojen teosta, uunin lämmittämiseen ei hyväksytä mitä tahansa puuta, vaan oliivipuuta. Siitä leviää keittiöön miellyttävä savun tuoksu.

 Yllä olevissa kuvissa Contrada Zaccharian upeita maisemia.

 Kapperit kasvavat villeinä suurina alueina. Saimme aika suuren sadon ja laitoimme ne purkkeihin yhdessä merisuolan kanssa.

 Zaccharia on upea maatila, mikä on rakennettu 1800-luvun lopulla yhdelle aatelisperheelle loma-asunnoksi. Mieheni isoisä hankki asunnon myöhemmin omiin tarpeisiinsa ja perheensä kesäasunnoksi. Talo on kuin suoraan Gattopardosta upeine näköala terasseineen. Meille on tullut, mieheni kanssa, pieni kipinä alkaa laitta kuntoon asuntoa..

 Näköala terassilta; alla levittyy laakso, mistä näkee merelle(tyynnellä ilmalla näkyy jopa Malta)ja Modican ja Sciclin kaupungit.

 Focaccet leivinuunissa.

 Uunituoreita ja suussasulavia herkkuja! Näitä me nautiskelimme yhdessä punaviinin kanssa katsoen terassilla tähtiä.

Vuosituhansien viinikätkö

 Magazzinazzin tilalla, jonka appini on remontoinut, oli 1800-luvun puolivälissä suuret viiniviljelmät ja tila tuotti erinomaista viiniä. !870-luvun tienoilla yksi kesistä oli ollut liian kylmä ja viiniköynnökset paleltuivat mysteerisen kylmyyden myötä. Silloinen Magazzinazzin isäntä, joka oli tuomari ammatiltaan, pettyi viinisadon tuhouduttua ja sai tarpeekseen viinintuotannosta. Edellinen viinivuosi oli ollut erinomainen ja tuomari nonno oli säilönyt suurimman osan viinistä viileään kellariin, jonka olemassa olon halusi säilyttää salaisena. Appiukon tehdessä melkein kymmenen vuotta kestänyttä remonttia tilalle, hän löysi salaisen kellarin tallien kätköistä, missä lepäsivät unohdettuina ja koskemattomina viinitynnyrit ja amforat parafiinillä suljettuina.

 Voitte vain kuvitella löydön riemua! Kun laskeuduin viinikellariin vanhoja kivisiä portaita pitkin oli olo todella jännittynyt. Edestä sai huitoa suurempia hämähäkin seittejä, jotka ovat saaneet vartioida rauhassa vuosisatojen ajan salaista kätköä. Ilma kellarissa oli kostea ja viinitynnyrit vanhan pölyn ja patinan peittämiä. Kellarista löytyi myös ylhäällä olevan isoisoisoisän muotokuva ihmeen hyvin säilyneenä.

 Ensi viikolla tulee viiniasiantuntija Palermosta kontrolloimaan viinin kunnon - toisinsanoen onko viini pysynyt hyvin säilyneenä ja onko meillä tosiaankin käsissä viinien viiniä?!

Alakuvassa Salvina pitää käsissään salaperäistä valokuvaa pienestä tytöstä, jonka henkilöllisyytä ei kukaan tiedä..jääköön tämä sitten ratkaisemattomaksi mysteeriksi.

Joogausta olkien päällä

 Ohmmm...sisään hengitys ja ulos hengitys..Ettei lomailu menisi pelkästään rannalla olemiseen ja lehmien katseluun aloitin elämäni ensimmäisen joogakurssin. Ystäväni sai minut ylipuhuttua paikan kauneudesta, missä pelkästään maisemaa katselemalla on jo meditointia itsessään.

 Paikka löytyy muutaman kilometrin päästä meidän nonnien maatilalta. Pieni maalaistie johtaa koko ajan ylöspäin kukkulan laelle saakka. Sieltä löytyy jooga opettajan, Pinan, pieni maalaistila ympärövine peltoineen. Viimeinen tiepätkä, joka johtaa tilalle on muhkurainen, täynnä suuria kiviä, joka täytyy nousta kävellen ilman autoa. Kukkulan päälle päästessä edessä avautuu kaunis laakso, jonka yläpuolelle on levitetty olkia joogausta varten. Niiden päälle levitämme pyyhkeet ja aloitamme jooga meditoinnin.

 Edessämme aurinko laskee meren taakse. Viime viikolla täyden kuun aikaan, edessämme aurinko oli juuri laskeutumassa horisonttiin ja kuu takanamme oli samalla korkeudella auringon kanssa. Hetki oli maaginen, jolloin olimme keskellä kahden suuren elementin keskellä.

 Mielestäni joogaus pääsee edukseen juuri tällaisissa maisemissa. En osaa edes kuvitella kyseistä lajia sisätiloihin.
Kun aurinko on laskenut ja me makaamme olkien päällä silmät kiinni rentoutuen maagisten tuoksujen ajautuen sieraimiin, on illan pimeys saanut vallan. Pina on sillä välin sytyttänyt kynttilät, jotka antavat valoa mustaan pimeyteen. Joogauksen loputtua saamme yrtti-tisanaa, joka on miellyttävä piste iin päälle.

Olo on raukea ja rentoutunut kahden tunnin joogauksen jälkeen. Olen vahvasti sitä mieltä, että jooga on saanut minusta uuden jäsenen. Joogaus on kiva vastakohta juoksemisen rinnalle.

Sisilian arkea

 Jos sitä nyt arjeksi voi kutsua. Me jatkamme neidin kanssa lomailua, vaikka papà on jo palannut Padovaan. Elämä tällä saarella on kertakaikkisen ihanaa. Aamulla heräämme nonnon restauroimalla maatilalla, Magazzinazzilla. Maatila on ollut asumattomana monien kymmenien vuosien ajan, ennekuin appi päätti alkaa laittamaan kuntoon tilaa. Sitä on restauroitu kuuden vuoden ajan, mutta tulos on uskomaton. Talo rempattiin uuteen uskoon vahvasti vanhaa tyyliä kunnioittaen. Päätalossa on tilaa 500 neliömetrin verran, johon suomalainen miniä sai myö oman saunansa :)

Apin isällä oli tilalla hevos-siittola, josta lähtivät ympäri Italiaa kuuluisia yksilöitä. Nyt tallit ovat tyhjillään..ehkä niihin joku päivä saataisiin taas hevosasukkeja.

 Niinpä meidän päivään kuuluu, lähteä aamullla rannalle ja tulla takaisin lounaalle. Sen jälkeen neiti nukkuu päiväunet ja minä rentoudun terassilla lukemalla kirjaa.

Iltapäivällä menemme katselemaan lehmiä, joita käyskentelee pelloilla. Nonno vuokraa osaa maata maanviljelijöille, joilla on niitä lehmiä jotka tuottavat sitä kuuluisaa Ragusano DOP juustoa.

 Ystävyytä on katsella yhdessä lehmiä.

 Oiskohan tuosta meidän neidistä tulossa tulevaisuuden huippujuoksija?

 Ehkä hän vain ottaa äidistä mallia, joka auringonlaskun aikaan lenkkeilee pitkin peltoja. Voin aivan rauhassa pysyä omilla mailla, vaikka kympin lenkillä, koska maata tilan ympärillä on n.40 hehtaaria.

 Rustico edestäpäin kuvattuna.

Auringon laskiessa meren taakse istun terassilla hikisenä saunan jäljiltä ja mietin elämän suuria kysymyksiä...la vita à semplicemente bella!

Lapin kesä

Kun tässä vaihetta kesää iskee nostalgisuus Suomen Lappiin, on mielessä lapinhulluus, mikä meitä Lapista lähteneitä yhdistää. Vaikka varsinaisesti tulen Etelä-Lapista, ei se lapinhulluus mihinkään katoa.  Kun suljen silmäni näen itseni vaivaiskoivujen keskellä ihailemassa hiljaisuutta istuen tunturin kupeessa...

Tämä Vesa-Matti Loirin upea tulkinta Eino Leinon runosta saa kylmänväreet kulkemaan selkäpiissä.

On vastaus vain yksi Lapin suvi, sit aatellessa mieli apeutuu..

Oi, oppi ottakaatte joutsenista ne lähtee syksyn palaa keväisin. On meidän rannoilla rauhallista ja turvallinen on rinne tunturin.


Havisten halki ilman lentäkäätte tekoja luokaa maita valaiskaa, mutta kun talven poistuessa täällä näätte ma rukoilen ma pyydän palatkaa.

Meren lumo

Miten meren syvällistä vaikutusta voi vastustaa? Ei mitenkään,varsinkin kun ulkona on liki 40.astetta lämmintä ja kosteusprosentti huitelee kuudenkymmenen prosentin luokkaa. Meillä on ollut jo parin viikon verran puheaiheena meri, merenranta, merivesi, hiekka jne. Ja en ole ainoastaan minä, joka höyryän asiasta,vaan myös perheen taapero. No, eipä tässä tarvitse odottaa enää kuin viikon verran, kun uitetaan koipia viileässä merivedessä. Viikon päästä ollaan Sisilian, Marina di Ragusan, kuuman auringon alla. Ei se haittaa, kun merituuli viilentää ilmaa.

Laitan teille muutaman fiilistely kuvan viime vuoden Lampedusa-matkaltamme. Normaalisti menemme aina Sisiliaan Marina di Ragusaan, missä meillä on kesä-asunto. Viime kesänä päätimme, kuukauden Marina di Ragusan olon jälkeen, käydä viikon reissu jossain muuallakin. Mieheni ehdotti Lampedusan saarta, joka sijaitsee tasan tarkkaan Sisilian ja Afrikan puolessa välissä Välimerta. Ajatuksena oli myös auttaa saarta ekonomisesti, vaikka vain meidän pienen perheen voimin, kun Lampedusalle tuli viime vuonna satoja pakolaisveneitä joka puolelta pohjois-Afrikkaa. Lampedusan asukkaat toimivat loistavasti, auttaen pakolaisia, vaikka kesän turistikausi olikin vaarassa jäädä vähäiseksi. Sen sijaan saimme todeta,että  monet ihmiset olivat ajatelleet meidän tavoin ja suunnanneet paratiisisaarelle. Ja mikä paratiisi! Jopa merikilpikonna, Caretta Caretta, käy pesimässä munansa saaren vitivalkoisille hiekoille.

                                         

Viimeisessä kuvassa näkyy pakoliaisveneröykkiö, jotka odottavat päämääräänsä. Pakolaiset sensijaan olivat kerätty pakolaiskeskukseen saaren ääripäähän, johon piti vartavasten mennä autolla, jos halusi nähdä paikan.

VIVA LE DONNE !

Viimeisestà postauksesta onkin kulunut aikaa. Yksi syy on se ettà olen alkanut pitàmààn palstaa Lilyssà. Kirjoittelen siellà kaikesta mità mieleen tulee; ajankohtaisesta, muotiin ja muuta hòmppàà :) http://www.lily.fi/palsta/marianne-la-italiana

Kàykàà ihmeessà tutustumassa siellà minun palstaan ja mielellààn myòs voitte jàttàà kommentteja.

Naistenpàivàà vietàn leipomalla suomalaisia laskiaispullia..nam ja viemàllà iltapàivàllà neiti karnevaalijuhliin. Meidàn pikku-neiti on pukeutunut karitsaksi.

Cin cin kaikille naisille !