Ohmmm...sisään hengitys ja ulos hengitys..Ettei lomailu menisi pelkästään rannalla olemiseen ja lehmien katseluun aloitin elämäni ensimmäisen joogakurssin. Ystäväni sai minut ylipuhuttua paikan kauneudesta, missä pelkästään maisemaa katselemalla on jo meditointia itsessään.
Paikka löytyy muutaman kilometrin päästä meidän nonnien maatilalta. Pieni maalaistie johtaa koko ajan ylöspäin kukkulan laelle saakka. Sieltä löytyy jooga opettajan, Pinan, pieni maalaistila ympärövine peltoineen. Viimeinen tiepätkä, joka johtaa tilalle on muhkurainen, täynnä suuria kiviä, joka täytyy nousta kävellen ilman autoa. Kukkulan päälle päästessä edessä avautuu kaunis laakso, jonka yläpuolelle on levitetty olkia joogausta varten. Niiden päälle levitämme pyyhkeet ja aloitamme jooga meditoinnin.
Edessämme aurinko laskee meren taakse. Viime viikolla täyden kuun aikaan, edessämme aurinko oli juuri laskeutumassa horisonttiin ja kuu takanamme oli samalla korkeudella auringon kanssa. Hetki oli maaginen, jolloin olimme keskellä kahden suuren elementin keskellä.
Mielestäni joogaus pääsee edukseen juuri tällaisissa maisemissa. En osaa edes kuvitella kyseistä lajia sisätiloihin.
Kun aurinko on laskenut ja me makaamme olkien päällä silmät kiinni rentoutuen maagisten tuoksujen ajautuen sieraimiin, on illan pimeys saanut vallan. Pina on sillä välin sytyttänyt kynttilät, jotka antavat valoa mustaan pimeyteen. Joogauksen loputtua saamme yrtti-tisanaa, joka on miellyttävä piste iin päälle.
Olo on raukea ja rentoutunut kahden tunnin joogauksen jälkeen. Olen vahvasti sitä mieltä, että jooga on saanut minusta uuden jäsenen. Joogaus on kiva vastakohta juoksemisen rinnalle.
Nessun commento:
Posta un commento