Ah, niin ihana loma

Toisen blogin kirjoittamiseen kerkesi kieràhtàà vàhàn yli kuukausi, mutta sille on myòs selitys, olimme nimittàin lomalla ja tàllà kertaa koko perhe.

Ensimmàisen lomaviikon vietimme Sisiliassa, nimittàin mieheni on saatava suuri annos aurinkoa, ennen pohjolaan làhtòà. Oli meillà ihan oikea syykin minkà takia suuntasimme taas Sisiliaan; mieheni serkku-tyttò meni naimisiin. Hààt olivat todella kauniit ja suuret, italialaiseen tapaan.

Tàrkein juttu tàllà kertaa kumminkin on Suomen loma ! Viimeisestà kerrasta kun olin ollut suomessa olikin vieràhtànyt kokonaiset kaksi vuotta, enkà malttanut odottaa ettà pààsin nàkemààn perheeni ja ystàviàni. Meidàn pikku-prinsessalle kerta oli ensimmàinen, joten voitte vain kuvitella sità jàlleen nàkemisen riemua.

Matka Venetsiasta Helsinkiin meni hyvin neidin nukkuessa, ja jatkolento suureen pohjolaan meni leikkiessà ja lentoemàntià seuraten.

Suurin tarkoitus lomallamme oli rentoutuminen ja irrottautuminen arjesta. Meillà se ei tarkoita pelkàstààn laakereilla makaamista, vaan myòs kiertelemistà ja eri paikkojen nàkemistà.

Majoituimme isàni kauniseen kesàpaikkaan, joka sijaitsee meren rannalla ja missà on ihan oma pieni hiekkaranta ja laituri. Italialaisille tàllainen paikka on ihan luksusta, ja meillà onkin tapana mieheni kanssa hassutella ja sanoa, kun olemme jossain kauniissa paikassa; la vita di VIPs.

Heti muutaman pàivàn lepàilyn ja matkavàsymyksestà selviytymisen jàlkeen suuntasimme Ranuan elàinpuistoon, jossa suurin nàhtàvyys on tietysti jààkarhu ja kotimainen ruskeakarhu. Neiti ihasteli serkkunsa kanssa luonnon ihmeità, kun taas vanhemmat tuoksuttelivat Suomen puhdasta luontoa. Minun lemppari elàimeksi nimesin suuren suuren villisian, joka on elàinkunnan ruhtinas ròyhkeydellààn ja vapaalla elàmàtavallaan.

Seuraavana pàivànà làhdimme veneilemààn peràmeren saaristoon, jossa àidillàni ja hànen miehellààn on mòkki. Valitettavasti pohjoisessa aurinkoisista ilmoista ei ole saanut nauttia niin kuin etelà-suomessa, mutta heti kun aurinko pikisti pilvien lomasta, pààtimme tarttua hetkeen ja nauttia saariston kauneudesta.

Ensimmàisen viikonlopun aikana suuntasimme Ouluun ystàvià tapaamaan. On kulunut liian monta vuotta kun viimeksi tapasin vanhan rakkaan kouluystàvàni. Vàhàn jànnitti ensin jàlleen nàkeminen, mutta sekin laukesi kun nàin samat kauniit ja iloiset kasvot kuin vuosia sitten. Samalla saimme ystàviksimme ystàvàni miehen ja heidàn suloisen pojan. Meillà onkin tiedossa heti uudelleen nàkeminen, kun menemme yhdessà lomailemaan Sisiliaan, myòs yhden toisen ystàvà perheen kanssa, mutta siità kerron sitten myòhemmin.

Oulun ystàvàt sulattivat myòs mieheni sydàmmen, eikà ainoana syynà ollut herkullinen hirvipaisti, josta nautimme erinomaisessa seurassa.

Viimeiselle pàivàretkelle làhdimme Rovaniemelle, Napapiirille tervehtimààn joulupukkia. Meidàn neitià pukin nàkeminen vàhàn jànnitti, mutta pari vuotta vanhempi serkku-tyttò sen sijaan vaihtoi kuulumisia pukin kanssa ja kertoi joululahja toiveensa. Parasta mielestàni, kaiken kaupallisuuden rinnalla, on joulupukin postitoimisto, missà saa lukea lapsien làhettàmià kirjeità ympàri maailmaa. Itseasiassa Italia oli kolmannella sijalla làhettàjien ranking listalla. Myòs meidàn neitià kiinnosti kovasti tuttilaatikko, minne sai luovuttaa tutin pikku-tonttuja varten. Vaikka se laatikko niin neitià kiinnostikin, muttei tuttia vielà tàllà kertaa uskallettu laatikkoon tiputtaa..ehkà ensi vuonna.

Loppuloma uitiin, saunottiin, syòtiin makkaraa (ja minà niin ihania suomalaisia karkkeja) ja kàytiin katsomassa muutama taidenàyttely, ettei vain kulttuuri tyystin unohtuisi.

Kaikenpuolin ihana kesàloma ja nyt jo kova ikàvà perhettà ja ystàvià..ensi kesànà taas tavataan.