Viikonloppu etelàisessà Piemontessa

Italiassa, lokakuun viimeisille pàiville sijoittuva viikonloppu maanantai mukaanluettuna, on pyhitetty kuolleiden-ja pyhàinmiesten muistopàiviksi ja niin ollen on vapaa viikonloppu. Meidàn perhe pààtti tehdà pienen retken Langhen upeisiin maisemiin. Aluksi koko matka meinasi peruuntua, koska ei osattu aavistaa, ettà oli miltei mahdottomuus lòytàà jostain hotellista vapaana oleva huone, kun Albassa oli valkoisen tryffelin joka vuotinen huutokauppa. Siis koko Langhen alue on kuuluisa, ei ainoastaan uskomattoman hyvistà viineistààn, vaan myòs valkoisesta tryffelistààn, jota tryffelikoirat etsivàt yhdessà trifolau:ksikkin nimitetyn tryffelietsijàn kanssa.

Niinpà matkaan pààstiin làhtemààn lauantai aamuna yhdessà ystàvàpariskunnan kanssa. Matkaa Padovasta Astiin, joka oli meidàn ensimmàinen pysàhdys paikka, oli n.kolme ja puoli tuntia, neidin nukkueassa melkein kaksi tuntia. Astissa sòimme ensimmàisen luonaan, vahvasti Slow Food-oppaan suosittelemassa paikassa. Astin kiersimme pikaisesti ja kàvimme katsomassa goottilais-aikaisen katedraalin Santa Maria Assunta. Iltapàivàllà saavuimme hotellille ja illalliselle olimme varanneet pòydàn Bra:n kylàstà. Voin jo nàin alkuun sanoa, ettà melkein koko reissu pyòri vahvasti ruuan ympàrillà. Bra on kaupunki, josta itse filosofia Slow Food on saanut alkunsa. Il ristorante Battaglino on kulkenut muutamassa sukupolvessa jo yli sadan vuoden ajan. Siellà saimme maistaa, kultaakin kalliimpaa, il Tartufo Bianco, jonka kilohinta on yli 2500 euroa. Valkoinen tryffeli on tavallisen sienen sukulainen, jonka arvokkuus nousee juuri tryffelin hankalan saatavuuden vuoksi, koska se kasvaa maan alla.

Serralunga d'Alba oli kaunein kylà Langhen kukkuloiden lomassa. Maasto on tàyttynyt viinikòynnòksistà ja sama maisema jatkuu silmin kantamattomuuksiin saakka. Meidàn harmiksemme kyseinen viikonloppu oli todella sateinen ja osittain sumu peitti allensa runolliset maisemat.

Grinzane Cavour on pieni borgetto, joka on rakennettu samaa nimeà kantavan linnan ympàrille. Linnan ensimmàiset osat ovat rakennettu jo 1200-luvulla ja siità eteenpàin, Cavour perheen isànnòimànà, sità rakennettiin monien satojen vuosien ajan. Linnan sisàllà on kuuluisa enoteca, josta mekin hankimme tuliaisviinit.

Tàrkeimmàt alueen viinirypàleet ovat Nebbiolo, josta valmistetaan mm. Barolo:a ja Dolcetto d'Albaa, ja Barbera, jota ennen muinoin kutsuttiin contadinojen (maanviljelijòiden) rypàleeksi, koska itse Nebbiolo oli pààssyt viinirypàleiden kuningattareksi ja sità joivat aateliset ja ylàluokka.

Alban keskiaikaista kaupunkia dominoi sata, punaisesta tiiliskivestà rakennettua, tornia, joista enàà jàljellà vain muutama. Torneja muuteltiin vuosien myòtà kaupunki kuvaan sopivammiksi, laskemalla niiden korkeutta tai yhdistàmàllà niità vieressà oleviin rakennuksiin. Alban tàrkein nàhtàvyys on myòhàisgoottilainen tuomiokirkko.

Niinkuin mainitsinkin aikaisemmin, Albassa oli meneillààn joka vuotiset valkoisen tryffelin huutokauppa ja esittely. Me emme menneet sisàlle, koska siellà oli kova tungos ja lasten kanssa olisi ollut hankala kierrellà. Mutta ei se meità haitannut, koska Alba itsessàn jo tuoksui tryffelille ja kaupungissa joka puolella lòytyi tryffelin myyjià.

Ravintoloissa tryffeli tuodaan pòytààn korissa, mistà saa valita mieleisensà palan. Valinta perustuu palan tuoksuun ja tryffelin kovuuteen, se ei saa missààn tapauksessa olla pehmeà. Kun asiakas on valinnut palan se punnitaan ja tarjoilija pesee pinnalta ylimààràisen mullan. Lopuksi tryffeli tuodaan pòytààn valitun antimen kanssa ja se hòylitààn ohuiksi siivuiksi ruoka-annoksen pààlle. Parhaiten valkoisen tryffelin maku tulee esille kananmuna alla coquè pààllà. Itse maistoin maistoin sità tajeri:ni pastan pààllà, ja Baroloa kyytipojaksi, niin oli taivaallista.

Meidàn Neitikin pààsi uppoutumaan valkoisen tryffelin salaisuuksiin hypistelemàllà palaa kàsissààn ja katsoessaan aikuisilta mallia haistelemalla sità.

Viimeisenà pàivànà kàytiin nopeasti Barolon pienessà kylàssà, jota hallisti upea Falletti suvun linna. Meidàn harmiksemme alkoi satamaan kaatamalla vettà juuri kun olimme jàttàneet autot parkkipaikalle. Pakenimme sadetta pieneen kahvilaan, josta oli kaunis nàkòala niin linnaan kuin linnan alapuolella laajenevaan viinikòynnòsten kumpuilevaan maastoon.

Nàin pààtimme matkan kilistàmàllà Barolo maljoilla ja kiittàen mukavasta seurasta.